Mitä pidän arvokkaana ihmisessä?
Ihmisen omia mielipiteitä ja omia periaatteita ja uskontoa.Lisäksi oma hoitotahto on tärkeä.
Ihmisen hyvä elämä?
Ihmisen hyvä elämä on sellaista että elämä tasapainossa,sosiaaliset suhteet on kunnossa,on töitä ja oma koti missä asua.Minun oma elämäni on sitä.
Mitä aineksia on humanistisestä,naturalisestä,biologisesta jne ihmiskuvista?
Kohtelee jokaista persoonaa omana itsenään.
Mitä ajattelen ihmisen vastuusta?
Huolehtia lähihoitajana asiakkaista hyvin ja niin että heillä on kaikki asiat kunnossa,auttaa ihmistä jos on joutunut vaikka esim pulaan.
Minun omassani?
Pitää talous kunnossa,maksaa laskut,hoitaa lemmikki,pitää sosiaalisia suhteita yllä,käydä töissä ja koulussa ja jne.....
Terveysalan ammatilaisena?
Hoitaa jokaista mahdollisimman hyvin,Kohdella muita työkavereita tasapuolisesti ja yrittää olla kaikkien kanssa väleissä ja tekemisessä ja jättää turhat asiat työ ajan ulkopuolelle. Työnantajalle on velvollisuus ilmoittaa esim sairaudesta ja poissaoloista ja kohdella häntäkin kuten muita.
Ihmisten oikeudet?
Oikeus saada sanoa mielipiteensä ja valittaa jos siltä tuntuu.
Minulla?
Oikeus olla oma itsensä ja päättää omista asioista.
Asiakasta ja työnantajia jne kohtaan?
Vaitiolovelvollisuus ja kunnioitus jokaista kohtaan omana ihmisenä.
Tavoitteet ja päämäärä:
Työni tavoitteet:Olla hyvä hoitaja.Hyvä hoito on sitä että kuunnellaan asiakasta ja toteutetaan esim hoitotahtoa.Tehdään työt mahdollisimman hyvin alusta loppuun.
Lähihoitajana haluan olla hyvä ja kaikkien kanssa toimeentuleva.Tavoitteissa päivä kerrallaan uutta oppien.Kehittyä voi aina paremmaksi.
Millainen ihminen haluan olla?
Haluan olla sellainen jonka kanssa kaikki tulisi toimeen,päivän tavoitteista en tiiä.
Työyhteisö?
Hyvä työyhteisö olisi sellainen jossa olisi mukava olla töissä,kaikkien kanssa tulisi toimeen.Työyhteisö hoitaa lapsia tai vanhuksia.
Keinoja
Yritän toimia mahdollisimman hyvin,työtapani on rauhallinen ja yrittää olla mahdollisimman hyvä.
Miten toimin?
Yritän opiskella hyvin ja saada aina mahdollisimman paljon kokemusta.Kuuntelen palautetta kehittävästi.Pitkällä tähtäimellä pitkässä ajassa voi aina oppia uutta.
Työyhteisössä toimitaan tasapuolisesti kaikkia kohtaan,Kehittymisessä pidetään tarvittavia parannus palaverejä.
"Päivä kerrallaan"
maanantai 17. marraskuuta 2014
tiistai 11. marraskuuta 2014
Isorokko
-Isorokko on variolaviruksen aiheuttama infektiotauti. Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti isorokon hävitetyksi maailmasta rokotusten avulla vuonna 1980. Viimeinen tautitapaus todettiin 1977. Vielä 1970 –luvun alussa isorokko aiheutti n. 2 miljoonan ihmisen kuoleman vuosittain. Isorokkovirusta säilytetään kahdessa turvalaboratoriossa, jotka sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Venäjällä.
Tarttuminen:
Isorokko hävitettiin maapallolta rokotusten avulla. Rokote valmistetaan vacciniaviruksesta eikä se siis sisällä isorokkovirusta. Suomessa isorokkorokotukset jatkuivat vuoteen 1980.
Sen jälkeen syntyneillä ei ole suojaa isorokkoa vastaan, ja tätä aiemminkin rokotettujen immuniteetti on todennäköisesti heikentynyt ajan kuluessa, joten rokotetutkin henkilöt ovat luultavasti alttiita taudille.
Isorokkorokotetta on edelleen varastoituna useissa valtioissa, myös Suomessa. Maamme rokotevarastoja ja rokotteen käyttökelpoisuutta tarkistetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Isorokolle altistuneet henkilöt ja heidän lähiympäristönsä voidaan rokottaa, mikä lievittää taudin oireita tai voi ehkäistä sen kehittymisen kokonaan, jos rokote annetaan 4 vrk:n sisällä altistumisesta.
Tarttuminen:
Tauti leviää pisaratartuntana ihmisestä toiseen. Tartunta voi tapahtua myös esim. potilaan käyttämien liinavaatteiden välityksellä. Itämisaika on noin 12 vrk, mutta voi vaihdella 7–17 vrk:n välillä.
Oireet:
Ensioireina ovat korkea kuume, pään- ja selkäsärky sekä väsymys. Ihottuma alkaa tyypillisesti 2–3 vrk myöhemmin punoittavina näppylöinä suun ja nielun limakalvolta leviten kasvoille, käsivarsiin, vartalolle ja viimeiseksi jalkoihin. Ihottuma muuttuu muutamassa päivässä ensiksi rakkulaiseksi ja pian märkäiseksi. Rakkulaerite on sameaa ja rakkulan keskellä näkyy painauma. Rupeutuminen alkaa toisen sairasviikon alussa ja ruvet jättävät jälkeensä pahoja arpia. Taudista on olemassa myös rajuoireisempi muoto, jossa ihomuutokset muuttuvat nopeasti pistemäisiksi ja myöhemmin laajoiksi verenpurkaumiksi. Tälle tautimuodolle ovat alttiita erityisesti raskaana olevat naiset. Kolmannessa tautimuodossa alkuoireet ovat samanlaiset, mutta ihomuutokset ovat laajoja punoituksia ilman märkärakkuloita.
Hoito ja rokotus:
Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Bakteerien aiheuttamat sekundaari-infektiot voidaan hoitaa antibiooteilla. Suurin osa isorokkoon sairastuneista toipuu, mutta jopa 30% sairastuneista voi menehtyä tautiin.
Sen jälkeen syntyneillä ei ole suojaa isorokkoa vastaan, ja tätä aiemminkin rokotettujen immuniteetti on todennäköisesti heikentynyt ajan kuluessa, joten rokotetutkin henkilöt ovat luultavasti alttiita taudille.
Isorokkorokotetta on edelleen varastoituna useissa valtioissa, myös Suomessa. Maamme rokotevarastoja ja rokotteen käyttökelpoisuutta tarkistetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Isorokolle altistuneet henkilöt ja heidän lähiympäristönsä voidaan rokottaa, mikä lievittää taudin oireita tai voi ehkäistä sen kehittymisen kokonaan, jos rokote annetaan 4 vrk:n sisällä altistumisesta.
Vesirokko
Mikä on vesirokko?
-Vesirokko on Varicella zoster -viruksen aiheuttama tarttuva tauti, joka terveillä lapsilla paranee useimmiten hyvin noin viikossa. Aikuisen vesirokko voi kuitenkin olla vakava infektio. Erityisesti raskaudenaikainen vesirokko aiheuttaa huomattavan komplikaatioriskin sekä äidille että sikiölle. Myös puolustuskyvyltään heikentyneen potilaan vesirokko voi olla vaikea, jopa kuolemaan johtava tauti.
Virus voi jäädä piileväksi hermosolmukkeisiin ja vuosia myöhemmin, joko iän tai muun syyn heikentäessä puolustuskykyä, aktivoitua aiheuttaen vyöruusuihottuman.
Tarttuminen
-Vesirokko tarttuu erittäin herkästi pisaratartuntana hengitysteistä ja ihorakkuloista. Itämisaika on tavallisimmin 2 viikkoa (10–21 päivää). Tartuttavuus alkaa jo 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja loppuu rakkuloiden rupeuduttua. Tartuttavuusaika on useimmiten 5 vuorokautta (immuunipuutteisilla pidempi) oireiden alkamisesta ja lapsi tulisi eristää päivähoidosta täksi ajaksi.
Virustartunnan voi saada myös vyöruusurakkulanesteestä, josta viruksen erittyminen on vähäisempää ja paikallisempaa kuin vesirokossa.
Oireet
-Tyypillinen löydös on vesirakkulainen voimakkaasti kutiseva ihottuma. Tavallisimmin rakkuloita ilmaantuu vaiheittain. Ihottuma on aluksi punaläiskäinen tai näppyläinen muuttuen jo muutamassa tunnissa vesirakkuloiksi, jotka alkavat rupeutua 3-4 päivän jälkeen ja lopulta arpeutuvat. Sairastuneella on samanaikaisesti kehollaan eri vaiheissa olevia ihottumamuutoksia. Rakkulaihottuma voi olla myös lievä ja rokotetulla jopa huomaamaton.
Ennen ihottuman puhkeamista saattaa esiintyä kuumetta, päänsärkyä, ruokahaluttomuutta ja yleistä sairauden tunnetta.
Raapimisen seurauksena syntyvä ihon bakteeritulehdus (stafylokokki, streptokokki) on tavallisin vesirokon komplikaatio. Harvinaisia, mutta vakavia komplikaatioita ovat mm. keuhkokuume, aivotulehdus ja verenvuototaipumus.
Toteaminen ja hoito
-Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan eli tyypilliseen rakkulaihottumaan. Virus voidaan myös osoittaa rakkulanesteestä ja sairastettu tauti voidaan jälkeenpäin todeta tutkimalla vasta-aineet verestä.
-Terveillä lapsilla oireenmukainen hoito on useimmiten riittävä. Jos iholle kehittyy bakteeritulehdus, voidaan tarvita mikrobilääkitystä.
Jos raskaana oleva sairastuu vesirokkoon, aloitetaan asikloviirilääkitys välittömästi. Myös lapsille, joilla on krooninen perussairaus sekä kaikille yli 13-vuotiaille on perusteltua aloittaa asikloviiri suun kautta. Immuunipuutteiset tarvitsevat yleensä sairaalahoitoa.
Ehkäisy
Vesirokkoa vastaan on olemassa eläviä heikennettyjä viruksia sisältävä rokote. Vesirokkorokotus voidaan antaa lapsille 12 kk:n iästä alkaen. Rokotus suositellaan annettavaksi kaikille yli 13 vuotta täyttäneille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa ja joilla ei ole vasta-aiheita rokotukselle.
Rokote voidaan myös antaa 72 tunnin kuluessa altistuksesta. Jos raskaana oleva vesirokkoa sairastamaton nainen altistuu vesirokolle, aloitetaan asikloviiriestolääkitys. Erityistilanteissa vesirokkotartunnan ehkäisemiseen voidaan tietyillä riskiryhmillä käyttää myös vesirokkovasta-ainevalmistetta.
Rokote voidaan myös antaa 72 tunnin kuluessa altistuksesta. Jos raskaana oleva vesirokkoa sairastamaton nainen altistuu vesirokolle, aloitetaan asikloviiriestolääkitys. Erityistilanteissa vesirokkotartunnan ehkäisemiseen voidaan tietyillä riskiryhmillä käyttää myös vesirokkovasta-ainevalmistetta.
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Haimatulehdus potilas
Haimatulehdus on vakava sairaus joka hoidetaan yleensä sairaalassa.Vuosittain siihen sairastuu 4000-5000 henkeä suomessa. Kymmenestä haimatulehuksesta noin seitsemän on runsaan alkoholin ja kaksi sappikivien aiheuttamaa. Haiman tulehdus on kudoksiin valuneen aiheuttamaa tulehdusreaktiota eikä bakteerien aiheuttama.
Oireista:
Haimatulehduksen oireena on voimaks vyömäinen ylävatsakipu,joka yleensä säteilee selkään.Muita oireita on pahoinvointi ja oksennustelu.Oireet kestää useita päiviä.Joskus haimatulehdus pahenee päivien mittaan jolloin yleistila laskee ja voi esiintyä kuumetta ja muita oireita.
Hoidosta:
Edelliset oireet viittavat Akuutin vatsan eli äkilliseen vatsakipuun jolloin pitäisi heti hakeutua päivystävälle lääkärille.Haimatulehdus todetaan yksinkertaisesti veri ja virtsatutkimuksilla.Tarkemin tilaa voi seurata tietokone kerros kuvauksilla.Tulosten saavuttua potilas kuuluu sairaalahoitoon vaikka tauti olisi lievää laatua.
Alkoholiin liittyvää lievää haimatulehdusta hoidetaan nestehoidolla ja kipulääkkeillä.
Sairauden pahetessa syntyy haimakudoksen kuolio.Tällöin tulehdus ei parane ilman leikkausta jolloin poistetaan sairasta haimakudosta.
Jos haimatulehdus johtuu sappi ja haimatiehyen tukkivasta sappikivestä, hoitona on nopea leikkaus jossa poistetaan ongekman aiheuttanut sappikivi.
Haimatulehdusta sairastavista 2-3 henkilöa sadasta kuolee.
Todetun haimatulehduksen jälkeen sairaudella on tapana uusia.Alkoholin välttäminen on tärkeä toimenpide uusien tulehdusten estämisessä.
Jälkiseuraamuksia:
Toistuvat haimatulehdukset voivat aiheuttaa pitkittyneen eli kroonisen haimatulehduksen.Usein syntyvät runsaasti alkolia käyttäville henkilöille.Krooniseen tulehdukseen liittyy toistuvat ylävatsa vaivat ja pitkällä ajalla kehittyy haiman toiminnan vajausta.
Sen seurauksena voi olla sokeritaudin puhkeaminen koska solujen kyky tuottaa insuliiniä heikkenee.
Haiman ruansulatusentsyymien tuoton loppuminen johtaa ruokaaineiden imeytymis häiriöihin joista voi seurata laihtumista,ripulia ja puutostauteja.
Ehkäisy:
Suurin osa haimatulehdusksista voidaan välttää jättämällä alkoholin käyttö vähemmälle.
Kohtuu käytössä 1-2 annosta päivässä ei lisää tulehduksen vaaraa,mutta jos sen on jo kerran sairastanut tämäkin määrä saattaa lisätä uusintatulehduksen riskiä.
Oireista:
Haimatulehduksen oireena on voimaks vyömäinen ylävatsakipu,joka yleensä säteilee selkään.Muita oireita on pahoinvointi ja oksennustelu.Oireet kestää useita päiviä.Joskus haimatulehdus pahenee päivien mittaan jolloin yleistila laskee ja voi esiintyä kuumetta ja muita oireita.
Hoidosta:
Edelliset oireet viittavat Akuutin vatsan eli äkilliseen vatsakipuun jolloin pitäisi heti hakeutua päivystävälle lääkärille.Haimatulehdus todetaan yksinkertaisesti veri ja virtsatutkimuksilla.Tarkemin tilaa voi seurata tietokone kerros kuvauksilla.Tulosten saavuttua potilas kuuluu sairaalahoitoon vaikka tauti olisi lievää laatua.
Alkoholiin liittyvää lievää haimatulehdusta hoidetaan nestehoidolla ja kipulääkkeillä.
Sairauden pahetessa syntyy haimakudoksen kuolio.Tällöin tulehdus ei parane ilman leikkausta jolloin poistetaan sairasta haimakudosta.
Jos haimatulehdus johtuu sappi ja haimatiehyen tukkivasta sappikivestä, hoitona on nopea leikkaus jossa poistetaan ongekman aiheuttanut sappikivi.
Haimatulehdusta sairastavista 2-3 henkilöa sadasta kuolee.
Todetun haimatulehduksen jälkeen sairaudella on tapana uusia.Alkoholin välttäminen on tärkeä toimenpide uusien tulehdusten estämisessä.
Jälkiseuraamuksia:
Toistuvat haimatulehdukset voivat aiheuttaa pitkittyneen eli kroonisen haimatulehduksen.Usein syntyvät runsaasti alkolia käyttäville henkilöille.Krooniseen tulehdukseen liittyy toistuvat ylävatsa vaivat ja pitkällä ajalla kehittyy haiman toiminnan vajausta.
Sen seurauksena voi olla sokeritaudin puhkeaminen koska solujen kyky tuottaa insuliiniä heikkenee.
Haiman ruansulatusentsyymien tuoton loppuminen johtaa ruokaaineiden imeytymis häiriöihin joista voi seurata laihtumista,ripulia ja puutostauteja.
Ehkäisy:
Suurin osa haimatulehdusksista voidaan välttää jättämällä alkoholin käyttö vähemmälle.
Kohtuu käytössä 1-2 annosta päivässä ei lisää tulehduksen vaaraa,mutta jos sen on jo kerran sairastanut tämäkin määrä saattaa lisätä uusintatulehduksen riskiä.
torstai 23. lokakuuta 2014
Työssäoppiminen
1. VIIKKO:perehtyminen
Kerro kuinka top-jaksosi on alkanut? oletko käyttänyt /täyttänyt koululta saamaasi perehdyttämislomaketta?Kuinka olet perehtynyt/kuinka sinua on perehdytetty?
-Harjottelu alkoi osaltani hyvin,minulla oli kaksi ohjaajaa ja kummankin kanssa täytettiin perehdytys lomaketta.Lisäksi kerrottiin ja esiteltiin paikan käytänteet hyvin ja kysyin tarvittaessa jos oli epäselvää.Mielestäni perehdytys onnistui hyvin.
2.-3. VIIKKOT:kivunhoito
Mitä opit kivusta ja sen hoidosta?kerro?
-Osastollani ei tavallaan ollut niin sanottua pääsääntöistä kivunhoitoa,mahdollisuudet on esim kipugeeli,särkylääke valmisteet ja voiteet.Särkylääkettä käytettiin näistä eniten.
-Kivunhoitoa ei osaltani paljon ollut,mutta esim haavanhoidossa huomasi potilaan eleistä oliko kipuja,mutta niitä ei pahemmin ollut.
perjantai 29. elokuuta 2014
Eritenäytetutkimukset
Ulostetutkimukset
F-hHB-O:Ulosteen piilevän veren osoittamista käytetään tavallisemmin paksusuolen syövän seulonnassa.Kokeessa ei ole ruokailu vaatimusta.Näyte tikkua pyöritään ulostenäytteessä,tikun päässä olevien urien pitää täyttyä mutta näytettä ei saa olla enempää.Näyte säilyy noin 5vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa.
F-SalmVi: Ulostenäyte salmonella epäilyssä.
F-Para-O: Ulostenäyte parasiittitautiepäilyssä esim alkueläimet ja madot.Näyte ottopurkki sisältää formaliinia joka on myrkyllistä.
Virtsatutkimukset
U-BaktVi:
Virtsan bakteeriviljelyä käytetään virtsatulehduksen diaknosointiin.Hyvin tutkimus tuloksen saamiseksi sen pitää olla mahdollisimman kauan rakossa.Viljely otetaan yleensä aamulla.Alustavassa tuloksessa menee yleensä vuorokausi jolloin bakteerit näkyvät jo tuloksessa pesäkkeenä.Lääkkeenä käytetään antibioottia,mutta bakteeri voi myös olla resistenssi antibiootille jolloin se ei tehoa.
Ysköstutkimukset
Ex-Syto: Ysköksen irtosolututkimus,ensisijaisesti pahanlaatuisen prosessin poistaminen,Potilasta neuvotaan yskimään syvältä tehokkaasti yleensä heti herättyä,jos limaa ei irtoa voidaan antaa limaa irrottavaa lääkettä 3pv aikasemmin ennen näytteen ottoa.Näyte yskitään suoraan purkkiin jossa on 10ml noin 70% alkoholia.Näytteestä tehdään kaksi sivylyvalmistetta,värjäys ja esitarkistys.
TBVr,TBVi: Tuberkuloosi-yskösnäyte.Ennen näytteen ottoa suu huuhdotaan vedellä mutta ei kuitenkaa hampaiden pesua ja näyte otetaan ennen aamiaista.Näyte otetaan aamulla syvältä keuhkoista tulevasta limasta ja kerätään kapsa-rasiaan.Näytettä on oltava 2ml.Näyte säilytetään viileässä.
Kuvantamistutkimukset
Natiivikuva: ilman varjoainetta tehty perusröntgentutkimus,Varjoaineen avulla kudokset näkyvät paremmin kuvissa.
Thorax: Rintakehän röntgenkuva
Mammografia: Rinnan röntgenkuvaus,tehdään yleensä silloin kun lääkäri huomaa rinnassa kyhmyn ja epäillään rintasyövän mahdollisuutta.Tärkein syy on syövän etsiminen jos sellaista epäillään.
Luuston rtg: Luuston ja nivelten kuvaukset.Luu läpäisee röntgen säteitä huonosti joten se eroaa selvästi ympäröivistä pehmeistä kudoksista jotka puolestaa läpäisee säteitä hyvin.Luustossa on kohtia jossa kuva on epätarkka.Näitä alueita ovat esim selkä ja lantio ja lisäksi kallo.Kovassa luussa ei juurikaan ole nestettä joten ne ei näy magneettikuvassa.Murtumat ja luutaudit lisäävät nesteen määrää ja ne puolestaan näkyvät kuvissa.Magneettikuvilla nähdään muita paremmin luiden pehmytosat esim jänteet,luuydin,nivelrusto ja lihakset.
Varjoainekuva: Moni elin läpäisee säteitä suhteellisen hyvin ja siksi ne ei näy ilman varjoainetta.Varjoaineella saadaan huonommin näkyvät rakenteet esiin.Varjoaine valitaan kuvauskohteen mukaan.Potilas voi joko juoda varjoainetta joko ruokatorveen ja mahalaukkuun.Virtsarakkoon ja putkeen aine annostellaan letkulla ja ruiskeena paksusuoleen.Laskimoihin varjoaine laitetaan ruiskulla.Varjoaineen ollessa oikeassa kohdassa ja kuvauksen onnistuessa aineessa olevat alueet piirtyy kuvausfilmille selkeästi.Ennen varjoaine kuvausta pitää esim tarkistaa että munuaiset toimii normaalisti koska varjoaine poistuu munuaisten kautta elimmistöstä.Sivuvaikutusten varalta kuvauspaikalla on oltava aina lääkkeitä joilla äkillisiä oireita voidaan lieventää.
Colografia: Paksusuolen varjoaineen tutkimus,tutkimukseen valmistautumisessa edellisenä päivänä kevyt ruokavalio ja suoliston tyhjennysjuoma.Tutkimus päivänä saa ainoastaa syödä esim velliä,Paksusuoli täytetään varjo aineella ja suolisto kuvataan useassa eri asennossa potilaan maatessa kyljellää tai mahallaan.Tutkimus kestää noin 20-45min ja sen aikana saattaa joutua antamaan suolen supistelua vähentävää lääkettä.Varjoaine poistuu kehosta esim juomalla runsaasti vettä seuraavien päivien aikana.
Urografia: Munuaisten varjoaine kuvaus.Varjoaine ruiskutetaan kyynertaipeen laskimoon ja munuaiset kuvataan pian heti sen jälkeen.Ensimmäisestä kuvasta näkee aineen imeytyvän munuaisiin ja ensimmäisen kuvan ottamiskerran jälkeen vatsalle asetetaan painesidos joka estää aineen poistumisen munuaisista virtsajohtimiin.Lopuksi painesidos poistetaan ja nähdään kuinka varjoaine kulkee lopunmatkaa virtsajohtimiin ja virsarakkoon josta on kuitenkin vaikea saada urografialla tarkkaa kuvaa.Myös magneetti kuvalla on mahdollista saada samanlainen kuva ilman varjoainetta.
Artrografia: Nivelen varjoaine kuvaus.Ennen toimenpidettä pitää olla tietoinen jos käyttää verta hyydyttävää lääkettä,on raskaana tai on jotain lääke yliherkkyyttä.Lääkäri valmistelee toimenpiteeseen potilaan ja se kestää noin puoli tuntia.Toimen pide suoritetaan vatsallaan ja kuvataan SI-nivelten alue.Iho puhdistetaan ja puudutetaan jos on tarvetta.Röntgenlääkäri laittaa neulan röntgenläpivalaisussa nivelen alueelle.Varjoaineella tarkistetaan nivelen oikea kohta ja sen jälkeen se puudutetaan kortisoni puudute seoksella. Toimenpiteen jälkeen ollaan levossa noin tunti ja haastattelun jälkeen pääsee kotiutumaan.
Angiografia: Verisuonten varjoainekuvaus.Tarkoituksia tutkia valtimoita ja paikantaa niissä olevia ahtaumia ja tukoksia lisäksi hoitaa ne mahdollisuuksien mukaan.Toimenpiteen suorittaa röntgenlääkäri ja hoitajat.Kuvauksessa viedään kuvauskatetri paikallispuuduksessa nivusvaltimon kautta kuvauspaikkaan.Suoneen laitetaan jodipitoista varjoainetta jonka jälkeen otetaan kuvasarjoja.Toimenpide kestää 1-2 tuntiin ja tutkittava on hereillä sen aikaa.Kuvauksen jälkeinen lepo on tärkeä jotta pistokanava ei alkaisi vuotamaan.Osastolla olevat hoitajat suorittaa yleensä toimenpiteen esivalmistelun ja antaa tarvittavat esilääkkeet.
TT-tietokonetomografia: Eli viipalekuvaus.Röntgensäteellä otetaan poikkileikekuvia halutusta kohdasta.Kuvauspaikka voi olla pää,kaula,vartalo tai raajankin alue.Kuvista saa eroteltua yksityiskohtia kuten luuta,rasvaa,ilmaa,sisäelimiä ja verisuonia käyttämällä kuvausmenetelmiä ja muokkaamalla kuvia myöhemmin.Toimenpide on kivuton ja tutkittava makaa tutkituspöydällä paikoillaan ja pöytä liikkuu kuvauslaitteen sisällä.Tutkittavalle annetaan hengitysohjeita.Jos on tarpeen varjoainetta voidaan ruiskuttaa katyylin kautta kyynertaipeenlaskimoon mikä saa verisuonet näkymään ja suun kautta varjoainetta jotta suoliston näkyminen helpottuu.Varjoaine poistuu virtsan mukana pois.
Magneettikuvaukset: Kuvauksella tutkitaan pehmytkudoksia,niveliä,verisuonia,luustoa ja hermoja.Tutkimustehdään voimakkaassa magneettikentässä radioaaltojen avulla ja menetelmän ei pitäisi aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksia.Kuvauksen vahvuus muihin kuvantamismenetelmiin perustuu vahvaan pehmytosien kuten nivelsiteiden ja aivokudosten erotus kykyyn ja sen vuoksi kuvat ovatkin tarkkoja.
Isotooppitutkimukset: Radioaktiivisen merkkiaineen eli radioisostooppinen tutkimus. Isostooppi annetaan potilaalle injektiona suoneen tai kudokseen.Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin ja se yleensä löytää sen avulla haluttuun kohteeseen.Isotoopit lähettää gammasäteilyä jota kuvataan gammakameralla.Kuvauksen avulla saadaan selville tutkittavan kohteen toimintaa.Tutkimuksia voidaan käyttää esim sepelvaltimon verenkiertoa tutkittaessa,munuaisten tutkimuksessa ja luuston aineenvaihdunnassa.Lisäksi reseptorien toiminta aivoissa.Vaikka tutkimuksessa käytetään radioaktiivista säteilyä se ei ole vaarallisempaa kuin TT-tutkimuksissakaan.
Ultraääni/kaikukuvaus: Perustuu ääniaaltoihin.Tutkimuksessa käytetty värähtely on 1-20 megahertsiä.Äänellä kuvaaminen on potilaalle vaivatonta ja ei tuota kipua.Kuvauksessa lääkäri liikuttelee ultraääni anturia potilaan iholla kuvattavan kohteen päällä esim. kohtu.Ihon ja laitteen välissä käytetään värähtelyä johtavaa geeliä.Lääkäri valitsee oikean kohdan siten että kuvattavan kohteen ja anturin väliin ei jäisi ilmaa.Kuvan tulkitseminen vaatii eritysosaamista ja kokemusta jotta virhe tuloksia ei tulisi.Tavallisia kaikukuva tutkimuksia on esim:verisuonet,kilpirauhanen,sisäelimet,sydän,jänne ja nivelet ja sitä ei voi käyttää luuston kuvaukseen.
Thorax: Rintakehän röntgenkuva
Mammografia: Rinnan röntgenkuvaus,tehdään yleensä silloin kun lääkäri huomaa rinnassa kyhmyn ja epäillään rintasyövän mahdollisuutta.Tärkein syy on syövän etsiminen jos sellaista epäillään.
Luuston rtg: Luuston ja nivelten kuvaukset.Luu läpäisee röntgen säteitä huonosti joten se eroaa selvästi ympäröivistä pehmeistä kudoksista jotka puolestaa läpäisee säteitä hyvin.Luustossa on kohtia jossa kuva on epätarkka.Näitä alueita ovat esim selkä ja lantio ja lisäksi kallo.Kovassa luussa ei juurikaan ole nestettä joten ne ei näy magneettikuvassa.Murtumat ja luutaudit lisäävät nesteen määrää ja ne puolestaan näkyvät kuvissa.Magneettikuvilla nähdään muita paremmin luiden pehmytosat esim jänteet,luuydin,nivelrusto ja lihakset.
Varjoainekuva: Moni elin läpäisee säteitä suhteellisen hyvin ja siksi ne ei näy ilman varjoainetta.Varjoaineella saadaan huonommin näkyvät rakenteet esiin.Varjoaine valitaan kuvauskohteen mukaan.Potilas voi joko juoda varjoainetta joko ruokatorveen ja mahalaukkuun.Virtsarakkoon ja putkeen aine annostellaan letkulla ja ruiskeena paksusuoleen.Laskimoihin varjoaine laitetaan ruiskulla.Varjoaineen ollessa oikeassa kohdassa ja kuvauksen onnistuessa aineessa olevat alueet piirtyy kuvausfilmille selkeästi.Ennen varjoaine kuvausta pitää esim tarkistaa että munuaiset toimii normaalisti koska varjoaine poistuu munuaisten kautta elimmistöstä.Sivuvaikutusten varalta kuvauspaikalla on oltava aina lääkkeitä joilla äkillisiä oireita voidaan lieventää.
Colografia: Paksusuolen varjoaineen tutkimus,tutkimukseen valmistautumisessa edellisenä päivänä kevyt ruokavalio ja suoliston tyhjennysjuoma.Tutkimus päivänä saa ainoastaa syödä esim velliä,Paksusuoli täytetään varjo aineella ja suolisto kuvataan useassa eri asennossa potilaan maatessa kyljellää tai mahallaan.Tutkimus kestää noin 20-45min ja sen aikana saattaa joutua antamaan suolen supistelua vähentävää lääkettä.Varjoaine poistuu kehosta esim juomalla runsaasti vettä seuraavien päivien aikana.
Urografia: Munuaisten varjoaine kuvaus.Varjoaine ruiskutetaan kyynertaipeen laskimoon ja munuaiset kuvataan pian heti sen jälkeen.Ensimmäisestä kuvasta näkee aineen imeytyvän munuaisiin ja ensimmäisen kuvan ottamiskerran jälkeen vatsalle asetetaan painesidos joka estää aineen poistumisen munuaisista virtsajohtimiin.Lopuksi painesidos poistetaan ja nähdään kuinka varjoaine kulkee lopunmatkaa virtsajohtimiin ja virsarakkoon josta on kuitenkin vaikea saada urografialla tarkkaa kuvaa.Myös magneetti kuvalla on mahdollista saada samanlainen kuva ilman varjoainetta.
Artrografia: Nivelen varjoaine kuvaus.Ennen toimenpidettä pitää olla tietoinen jos käyttää verta hyydyttävää lääkettä,on raskaana tai on jotain lääke yliherkkyyttä.Lääkäri valmistelee toimenpiteeseen potilaan ja se kestää noin puoli tuntia.Toimen pide suoritetaan vatsallaan ja kuvataan SI-nivelten alue.Iho puhdistetaan ja puudutetaan jos on tarvetta.Röntgenlääkäri laittaa neulan röntgenläpivalaisussa nivelen alueelle.Varjoaineella tarkistetaan nivelen oikea kohta ja sen jälkeen se puudutetaan kortisoni puudute seoksella. Toimenpiteen jälkeen ollaan levossa noin tunti ja haastattelun jälkeen pääsee kotiutumaan.
Angiografia: Verisuonten varjoainekuvaus.Tarkoituksia tutkia valtimoita ja paikantaa niissä olevia ahtaumia ja tukoksia lisäksi hoitaa ne mahdollisuuksien mukaan.Toimenpiteen suorittaa röntgenlääkäri ja hoitajat.Kuvauksessa viedään kuvauskatetri paikallispuuduksessa nivusvaltimon kautta kuvauspaikkaan.Suoneen laitetaan jodipitoista varjoainetta jonka jälkeen otetaan kuvasarjoja.Toimenpide kestää 1-2 tuntiin ja tutkittava on hereillä sen aikaa.Kuvauksen jälkeinen lepo on tärkeä jotta pistokanava ei alkaisi vuotamaan.Osastolla olevat hoitajat suorittaa yleensä toimenpiteen esivalmistelun ja antaa tarvittavat esilääkkeet.
TT-tietokonetomografia: Eli viipalekuvaus.Röntgensäteellä otetaan poikkileikekuvia halutusta kohdasta.Kuvauspaikka voi olla pää,kaula,vartalo tai raajankin alue.Kuvista saa eroteltua yksityiskohtia kuten luuta,rasvaa,ilmaa,sisäelimiä ja verisuonia käyttämällä kuvausmenetelmiä ja muokkaamalla kuvia myöhemmin.Toimenpide on kivuton ja tutkittava makaa tutkituspöydällä paikoillaan ja pöytä liikkuu kuvauslaitteen sisällä.Tutkittavalle annetaan hengitysohjeita.Jos on tarpeen varjoainetta voidaan ruiskuttaa katyylin kautta kyynertaipeenlaskimoon mikä saa verisuonet näkymään ja suun kautta varjoainetta jotta suoliston näkyminen helpottuu.Varjoaine poistuu virtsan mukana pois.
Magneettikuvaukset: Kuvauksella tutkitaan pehmytkudoksia,niveliä,verisuonia,luustoa ja hermoja.Tutkimustehdään voimakkaassa magneettikentässä radioaaltojen avulla ja menetelmän ei pitäisi aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksia.Kuvauksen vahvuus muihin kuvantamismenetelmiin perustuu vahvaan pehmytosien kuten nivelsiteiden ja aivokudosten erotus kykyyn ja sen vuoksi kuvat ovatkin tarkkoja.
Isotooppitutkimukset: Radioaktiivisen merkkiaineen eli radioisostooppinen tutkimus. Isostooppi annetaan potilaalle injektiona suoneen tai kudokseen.Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin ja se yleensä löytää sen avulla haluttuun kohteeseen.Isotoopit lähettää gammasäteilyä jota kuvataan gammakameralla.Kuvauksen avulla saadaan selville tutkittavan kohteen toimintaa.Tutkimuksia voidaan käyttää esim sepelvaltimon verenkiertoa tutkittaessa,munuaisten tutkimuksessa ja luuston aineenvaihdunnassa.Lisäksi reseptorien toiminta aivoissa.Vaikka tutkimuksessa käytetään radioaktiivista säteilyä se ei ole vaarallisempaa kuin TT-tutkimuksissakaan.
Ultraääni/kaikukuvaus: Perustuu ääniaaltoihin.Tutkimuksessa käytetty värähtely on 1-20 megahertsiä.Äänellä kuvaaminen on potilaalle vaivatonta ja ei tuota kipua.Kuvauksessa lääkäri liikuttelee ultraääni anturia potilaan iholla kuvattavan kohteen päällä esim. kohtu.Ihon ja laitteen välissä käytetään värähtelyä johtavaa geeliä.Lääkäri valitsee oikean kohdan siten että kuvattavan kohteen ja anturin väliin ei jäisi ilmaa.Kuvan tulkitseminen vaatii eritysosaamista ja kokemusta jotta virhe tuloksia ei tulisi.Tavallisia kaikukuva tutkimuksia on esim:verisuonet,kilpirauhanen,sisäelimet,sydän,jänne ja nivelet ja sitä ei voi käyttää luuston kuvaukseen.
torstai 28. elokuuta 2014
Tähystystutkimukset
Tähystystoimenpide ja siihen kuuluva leikkaus tehdään kehon onteloon.Potilaalle hyöty on huomattava nopea toipuminen,vähäiset leikkaus kivut,lyhyt sairaalassa olo aika ja lyhyt työkyvyttömyysaika.
Voi myös olla päiväkirurginen toimenpide.Preoperatiiviset leikkausvalmistelut ovat samat kuin tavallisessakin leikkauksessa: verikokeet;tutkimukset,verenpaine,hengitys,syke,allergiat,syömättä oleminen ja suolen tyhjennys.Tarvittaessa ihokarvat ajetaan pois.
Tähystysleikkauksen näkyvyys varmistetaan ohjaamalla onteloon joko nestettä tai tutkimuskaasua.Ylimääräinen aine poistetaan ennen lopettamista.Tarvittaessa näkyvyyttä ylläpidetään jatkuvalla neste virtauksella kuten polvinivelen tähystysleikkauksessa.
Leikkauksessa käytetään yleensä kahta eri sisäänmeno reikää yksi ontelon täyttämistä ja toinen tähystintä eli skooppia varten.
Leikkauksissa käytettään kameratekniikkaa jossa kuva näkyy tv-monitorissa.
Vatsaontelon tähystyksessä jälkioireina voi ilmaantua hengitysvaikeuksia,vatsakipuja ja hartiapistosta,mutta oireet ovat kuitenkin vaarattomia.Oireet aiheutuu tutkimuskaasusta joka on jäänyt vatsaonteloon,sitä ei tarvitse poistaa sillä se imeytyy kudoksiin muutamassa päivässä.
Artroskopia:Nivelen tähystys
Bronkoskopia: Keuhkoputken tähystys
Gastroskopia: Mahan tähystys
ERCP: Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia,sappi ja haimateiden kuvantamis menetelmä
Laparoskopia:Vatsaontelon tähystys
Kolposkopia:Kohdunkaulan tutkimus
Kystoskopia:Virtsaontelon tähystys
Kolonoskopia:Paksusuolen tähystys
Rectoskopia:Peräsuolen tähystys
Proctoskopia:Peräaukon tähystys
Voi myös olla päiväkirurginen toimenpide.Preoperatiiviset leikkausvalmistelut ovat samat kuin tavallisessakin leikkauksessa: verikokeet;tutkimukset,verenpaine,hengitys,syke,allergiat,syömättä oleminen ja suolen tyhjennys.Tarvittaessa ihokarvat ajetaan pois.
Tähystysleikkauksen näkyvyys varmistetaan ohjaamalla onteloon joko nestettä tai tutkimuskaasua.Ylimääräinen aine poistetaan ennen lopettamista.Tarvittaessa näkyvyyttä ylläpidetään jatkuvalla neste virtauksella kuten polvinivelen tähystysleikkauksessa.
Leikkauksessa käytetään yleensä kahta eri sisäänmeno reikää yksi ontelon täyttämistä ja toinen tähystintä eli skooppia varten.
Leikkauksissa käytettään kameratekniikkaa jossa kuva näkyy tv-monitorissa.
Vatsaontelon tähystyksessä jälkioireina voi ilmaantua hengitysvaikeuksia,vatsakipuja ja hartiapistosta,mutta oireet ovat kuitenkin vaarattomia.Oireet aiheutuu tutkimuskaasusta joka on jäänyt vatsaonteloon,sitä ei tarvitse poistaa sillä se imeytyy kudoksiin muutamassa päivässä.
Artroskopia:Nivelen tähystys
Bronkoskopia: Keuhkoputken tähystys
Gastroskopia: Mahan tähystys
ERCP: Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia,sappi ja haimateiden kuvantamis menetelmä
Laparoskopia:Vatsaontelon tähystys
Kolposkopia:Kohdunkaulan tutkimus
Kystoskopia:Virtsaontelon tähystys
Kolonoskopia:Paksusuolen tähystys
Rectoskopia:Peräsuolen tähystys
Proctoskopia:Peräaukon tähystys
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Anatomiaa....
Aivohermot:
1. Olfactorius (Haju)
2. Opticus (Näkö)3. Oculomotorius (Silmän liike)
4. Trochlearis (Tela)
5. Trigeminus (Kolmois)
6. Abducens (Loitontaja)
7. Facialis (Kasvo)
8. Vestibulocochlearis (Kuulo-tasapaino)
9. Glossopharyngeus (Kieli-kita)
10. Vagus (Kiertäjä)
11. Accessorius (Lisähermo)
12. Hypoglossus (Kielen liike)
Kiertäjähermo eli vagus on kaulassa lähellä pintaa oleva aivohermo ja tärkein parasympaattinen hermo.
Tehtävät:
-Hidastaa sydämmen toimintaa,sekä lisää mahahappojen eritystä.
-Luustolihakset jotta puhetta tuotetaan.
-Tuntoaistimuksen välittäminen esim korvanlehdessä ja korvakäytävässä.
-Vagushermon haara palaava kurkunpäähermo hermottaa kurkunpään lihaksia.
Liike ja tasapaino:
Liikeaisti eli vestibulaarinen aistijärjestelmä säätelee sisäkorvan kautta aistimuksia liikkeistä,asennosta ja pään asennon muutoksista.Aistisolut sijaitsee sisäkorvassa.Ihminen aistii muutoksia liikkeissä ja painovoimassa kun liikkuva neste liikuttaa tasapaino elimessä karvasoluja.
Iho pakkasella:
Aivosyöpä ~
Aivosyöpä on vakava syöpä, hallitsematon syöpäsolujen kasvu aivoissa synnyttää pahanlaatuisen kasvaimen.Suomessa aivojen kasvaimia todetaan vuosittain noin 700.
Aivokasvaimet jaetaan ryhmiin:
-Pilosyyttinen astrosytomooma (gradus 1)
-Diffuusinen astrosytooma (gradus 2)
-Anaplastinen astrosytooma (gradus 3)
Aivokasvaimet lähettää harvemmin etäpesäkkeitä kuin muut syövät ja 75% muista kasvaimista on muiden syöpien etäpesäkkeitä.
Aivokalvon kasvain on meningeoomaksi ja se on hyvä laatuinen yleensä.
OIREET:
Riippuu kasvaimen koosta ja sijainnista.Hyvälaatuiset syövät pysyy oireettomina vuosiakin.Pitkittynyt päänsärky on yleisin oire aivokasvaimesta oksentelun,pahoinvoinnin,huimauksen ja pyörtymisen lisäksi.Myös käytöshäiriöt ja muistin menetys oireena voivat olla mahdollisia.
Aivokasvain voi aiheuttaa tinnitusta ja sokeutumista ja vakavia kuulo-ja näkö ongelmia.
HOITO:
Kasvaimen poisto leikkauksella tai sädehoidolla.Syövän paranemis ennuste riippuu paljolti sen tyypistä ja puolet syövistä on hyvälaatuisia ja ennuste on parempi.
Pahimman luokan kasvaimen ennuste on on heikko ja elinaikaa voi olla diaknoosin saannista muutama kuukausi ja tehokasta hoitoa ei ole vielä keksitty toistaiseksi.
Myös kasvaimen sijainti vaikuttaa leikkauksen mahdollisuuteen vaikka kasvain ei olisikaan kudosopillisesti syöpä tässä tapauksessa potilaan selviäminen on huonoa.
Aivokasvaimet jaetaan ryhmiin:
-Pilosyyttinen astrosytomooma (gradus 1)
-Diffuusinen astrosytooma (gradus 2)
-Anaplastinen astrosytooma (gradus 3)
Aivokasvaimet lähettää harvemmin etäpesäkkeitä kuin muut syövät ja 75% muista kasvaimista on muiden syöpien etäpesäkkeitä.
Aivokalvon kasvain on meningeoomaksi ja se on hyvä laatuinen yleensä.
OIREET:
Riippuu kasvaimen koosta ja sijainnista.Hyvälaatuiset syövät pysyy oireettomina vuosiakin.Pitkittynyt päänsärky on yleisin oire aivokasvaimesta oksentelun,pahoinvoinnin,huimauksen ja pyörtymisen lisäksi.Myös käytöshäiriöt ja muistin menetys oireena voivat olla mahdollisia.
Aivokasvain voi aiheuttaa tinnitusta ja sokeutumista ja vakavia kuulo-ja näkö ongelmia.
HOITO:
Kasvaimen poisto leikkauksella tai sädehoidolla.Syövän paranemis ennuste riippuu paljolti sen tyypistä ja puolet syövistä on hyvälaatuisia ja ennuste on parempi.
Pahimman luokan kasvaimen ennuste on on heikko ja elinaikaa voi olla diaknoosin saannista muutama kuukausi ja tehokasta hoitoa ei ole vielä keksitty toistaiseksi.
Myös kasvaimen sijainti vaikuttaa leikkauksen mahdollisuuteen vaikka kasvain ei olisikaan kudosopillisesti syöpä tässä tapauksessa potilaan selviäminen on huonoa.
torstai 21. elokuuta 2014
Verenmyrkytys
Verenmyrkytys eli sepsis:
Verenmyrkytyksellä tarkoitetaan tilannetta jossa on bakteereja verenkierrossa ja baktemia aiheuttaa vakavia oireita.Suomessa todetaan bakteereita verenkierrossa vuodessa noin 12000.Viruksia etsitään harvoin ja tunnistaminen perustuu paljolti muunlaisiin tutkimuksiin kuten vastaainemäätityksiin.
Oireet:
Itsenäinen infektio jolla ei ole pesäkettä tai merkki tietyn elimen bakteeri-infektiosta.Bakteerin lajikkeen perusteella pystytään tutkimaan mihin elimeen bakteeri infektio pesäke on syntynyt tai että minne veressä kulkevat bakteerit pesiytyvät.
Jos on kyseessä itsenäinen verenmyrkytys oireisiin kuuluu korkea ja nouseva kuume,nopeasti huononeva yleiskunto josta erottaa verenmyrkytyksen tavallisesta infuenssasta.Joka kymmenes saattaa olla kuumeeton jolloin muita oireita voi olla sekavuus,ripuli ja oksentelu.
Verenmyrkytyksen oireet johtuu puolustusreaktiosta bakteeria vastaan.Jos bakteeri on voimakas ja eikä infektiota aleta heti hoitamaan niin elimmistön tulehdusvälittäjäaineet voivat laukaista monien elimien vaurion,
Jos infektio syntyy pesäkkeenä elimissä eikä suoraan verenmyrkytyksenä bakteerien löytyminen verestä ei ole välttämättä merkki tavallisesti vakavammasta infektiosta.
Verenmyrkytyksellä tarkoitetaan tilannetta jossa on bakteereja verenkierrossa ja baktemia aiheuttaa vakavia oireita.Suomessa todetaan bakteereita verenkierrossa vuodessa noin 12000.Viruksia etsitään harvoin ja tunnistaminen perustuu paljolti muunlaisiin tutkimuksiin kuten vastaainemäätityksiin.
Oireet:
Itsenäinen infektio jolla ei ole pesäkettä tai merkki tietyn elimen bakteeri-infektiosta.Bakteerin lajikkeen perusteella pystytään tutkimaan mihin elimeen bakteeri infektio pesäke on syntynyt tai että minne veressä kulkevat bakteerit pesiytyvät.
Jos on kyseessä itsenäinen verenmyrkytys oireisiin kuuluu korkea ja nouseva kuume,nopeasti huononeva yleiskunto josta erottaa verenmyrkytyksen tavallisesta infuenssasta.Joka kymmenes saattaa olla kuumeeton jolloin muita oireita voi olla sekavuus,ripuli ja oksentelu.
Verenmyrkytyksen oireet johtuu puolustusreaktiosta bakteeria vastaan.Jos bakteeri on voimakas ja eikä infektiota aleta heti hoitamaan niin elimmistön tulehdusvälittäjäaineet voivat laukaista monien elimien vaurion,
Jos infektio syntyy pesäkkeenä elimissä eikä suoraan verenmyrkytyksenä bakteerien löytyminen verestä ei ole välttämättä merkki tavallisesti vakavammasta infektiosta.
perjantai 15. elokuuta 2014
Jalkasilsa
Aiheuttaja: Jalkasilsa on rihmasienen aiheuttama jalassa
oleva infektio ja puhekielessä niin sanottu jalkasieni.
Lapsilla hyvin harvinainen, keski-ikäisillä ja ikääntyvillä
miehillä yleinen ja naisilla harvinainen.
Sieni tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja
työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta, harvemmin pesutiloista, saunasta tai
allashuoneesta.
Oireet:
Esiintyminen yleensä tavallisesti
punoituksena,kutinana,hilseilynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisissa varvasväleissä.Silsa voi myös
esiintyä jalkapohjassakin rakkuloina hilseilynä ja halkeiluna useammin
päkiässä tai jalkaholvissa.
Taudin toteaminen:
Varvasvälisilsan tunnistamisessa ei yleensä ole
ongelmia.Känsä eli liikavarvas muistuttaa suuresti varvasvälisilsaa. Monen
muunlaisen jalkasilsan diagnoosi voi olla paljon vaikeampi sillä taudit olevat
samanlaisia. Myös herpes voi muistuttaa jalkasilsaa. Sieninäyte on usein välttämätön oikeaan diagnoosiin
pääsemiseksi. Hilsenäyte tutkitaan mikroskoopilla, jossa näkyy sienirihmoja.
Sieniviljely vie 4–6 viikkoa. Yleisimmät jalkasienen aiheuttajat meillä ovat
Trichophyton rubrum ja Trichophyton mentagrophytes -sienet. Jos silsaa on ennen
sieninäytteen ottoa hoidettu sienilääkevoiteella, viljely jää usein
kielteiseksi. Tarvittaessa lääkevoiteen käytössä pidetään 3–4 viikon tauko
ennen sieninäytteen ottamista.
Sieni paranee usein
3-4 viikossa millä tahansa atsoleita sisältävällä sienilääkevoiteella tai
pulverilla joita saa ilman reseptiä apteekista. Terbinafiinia
sisältävää sumutetta, geeliä ja emulsiovoidetta käytetään pakkauksen ohjeen
mukaan 1–2 viikkoa. Eräällä valmisteella riittää käyttöohjeen mukaan
kertakäsittely hoitona.
Tauti uusiutuu helposti. Sen takia hoitoa kannattaa toistuvissa
tapauksissa jatkaa kuukausia tai vuosia siten, että samaa lääkettä (ei
terbinafiinivalmisteita) laitetaan hoitokuurin jälkeen varvasväleihin kerran tai
kahdesti viikossa huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen.
Sienirihmat ja -itiöt jäävät elämään kenkiin jotka kannattaa heittää pois.Jalkapohjan silsa ei yleensä parane ulkoisella hoidolla kokonaan.
Hoitoon kannattaa mennä silloin kuin kotihoito on epäonnistunut ja epäillään silsan levinneen jalkapohjiin ja kynsiin.
Hoitoon kannattaa mennä silloin kuin kotihoito on epäonnistunut ja epäillään silsan levinneen jalkapohjiin ja kynsiin.
~Kirurginen potilas~
1.
Perioperatiivinen hoitotyö:käsittää pre,intra ja postoperatiivisen hoitotyön vaiheet.Hoitotyöllä tarkoitetaan välittömästi tai leikkausta toteutettavaa hoitotyötä.
Preoperatiivinen hoitotyö: ns. esikäynti ennen leikkausta,tavataan tarvittaessa sairaanhoitaja tai kirurgi,annetaan esitietoa leikkauksesta ja esivalmisteluista kotona.
Intraoperatiivinen hoitotyö:Teoriana on jäsentää ja määrittää leikkauksen aikaista hoitotyön lähtökohtaa,tehtävää ja päämäärää.Empiiriseen aineistoon perustuva teorian kehitys.
Postoperatiivinen hoitotyö:Tavoitteena on verenkierron ja hengitystoiminnan ja elintoimintojen vakauttaminen niin että leikkauksesta ja anestiasta toipuminen on mahdollisimman tuloksellista.
Lyhki:Lyhytjälkihoitoinen kirurgia,kotiutus 2-3pv sisällä leikkauksesta.
Päiki: Päiväkirurgian yksikkö.Hyvin suunniteltu leikkaus operaatio.Toimenpiteet tehdään joko nukuttamalla tai puuduttamalla.Hyvä potilasneuvonta ja ohjaus tärkeää.
Eksogeeninen infektio: Ulkosyntyinen infektiotauti.Pieneliön aiheuttama tauti esim.Tartunta tapahtuu potilaan ulkopuolella esim tartunta jostain ihmisestä tai ympäristöstä.
Endogeeninen infektio: Toimenpiteen yhteydessä tapahtunut tartunta esim katetroinnissa tullut mikrobitartunta.
Puhtausluokka: 4 luokkaa.Puhdas,puhdas kontaminoitunut,kontaminoitunut ja likainen.Määrittää bakteeri ja mikrobi kannan määrän eri kohteessa.
Laskimoanesteetti: Keskushermoston toiminta on ohimenevästi lamautunut niin ettei esim leikkauskipu tunnu potilaaseen.
Lihasrelaksantti: Ovat lihaksia lamauttavia ja lihasjännitystä alentavaa lääkeainetta.Riittävänä annoksena halvaannuttaa lihaksen täysin.
Verityhjiö: Kirurgiassa käytetty laite jolla voidaan estää verenkierto leikattavassa raajassa.Leikkaus aika lyhenee ja leikkauskohdan näkyvyys on parempi.Vaarana kompilkaatiot.
Laparotomialeikkaus:Vatsaontelon avoleikkaus,tähystys,leikkaus tehdään anestiassa eli nukutuksessa.
Tähystysleikkaus: Eli endoskopia.Lääketieteellinen tutkimus jossa tutkitaan kehon sisäosia endoskoopilla eli tähystimellä joka on suunniteltu haastaviin tilanteisiin.
2.
Anestia: Toimenpidettä varten potilas nukutetaan tai puudutetaan.Anestesiaan vaikuttaa seuraavat tekijät:toimenpiteen luonne ja laajuus,potilaan yleistila ja ikä sekä omat toiveet.
Yleisanestia:eli nukutus sopii kaikkiin kirurgisiin hoitotoimenpiteisiin.
Spinaalipuudutus:puudutusaine ruiskutetaan ohuella neulalla selkäydintilaan ja näin alaruumis saadaan puutumaan.
Epiduraalipuudutus:Puudutuksessa laitetaan ohut muovikatetri epiduraalitilaan joka sijaitsee selkäytimen ulkopuolella ja katetrin avulla hoidetaan leikkauksen jälkeistä kipua.
Paikallispuudutus:pienissä leikkauksissa käytetään paikallispuudutusta sitä voidaan myös lisätä leikkauksen aikana lisää.
Selkäydinpuudutus:Pistetään alaselän alueelle lannenikaman välistä mielellään kylkiasennossa.Puudutus kestää 1-2h jonka jälkee liikunta kyky palaa takaisin.
Plexuspuudutus:Käytettään yläraajojen ja olkapään leikkauksissa,jolloin vain kaulalta tai kainalon alueelta puudutetaan yläraajan hartiapunos.
3.Ohjaus ja valmistelu
-Potilaan sitoutuminen hoitomääräykseen ja ymmärtämään hoitoon vaikuttavat tekijät.
-Potilaat ovat kokeneet paremmin valmistautuneensa kun he ovat saaneet osallistua potilaan ohjaukseen ennen toimenpidettä.
-Ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen annetut tiedolliset,kirjalliset ja käytännön harjoitukset ovat vaikuttaneet ortopedisen toimenpiteen lopputulosta kuten kivun ollessa lievempää.
-Potilaan tyytyväisyys ja nopeampi kotiutus ja kävelykyky.
4. Kirurgisen potilaan postoperatiivinen tarkkailu:
Vuoto,hengitysongelmat,hengityslama,kurkunpään spasmi,jälkirelaksaatio,virtsaumpi,alilämpöisyys,toksinen puuduteainereaktio,allerginen reaktio,kutina,päänsärky,keuhkoembolia,verenkierto ongelmia....
5.Leikkauskomplikaatiot
Verenvuoto,nestetasapainohäiriö,haavainfektio,sokki,keuhkoverotulppa,laskimoveritukos,keuhkokuume,keuhkojen ilmattomuus eli atelektaasi,sydämmen toiminnan ohgelmat,kiinnikkeiden aiheuttama suolentukkeutuma ja suolen lamaantuminen,vitsaumpi,ompeleen pettäminen,analyfaktinen reaktio....
6.Potilaan kotiutus ja ohjaus
-Potilaan nopea toipuminen leikkauksesta ajoitetusti
-Psyykkinen tila
-Liikkuvuus
-Kivun hallinta
-Juominen
-Erittäminen
-Sosiaaliset tekijät ja tieto omasta hoidostaan.
Potilaan kotiutus toimenpiteen jälkeen perustuu lääkärien ja sairaanhoitajien yhdessä määrittämiin kotiutuskriteereihin.Kriteerit on sairaaloissa melko yhdenmukaisia.Potilaan vitaalitoiminta tajunnantaso,verenpaine,pulssi ja hapetus on oltava vakaat tunnin operaation jälkeen ennen kotiuttamista.Potilaan on pystyttävä pukeutumaan ja kävelemään.Leikkaushaavan alueella ei saa olla tihkuvaan suurta vuotoa eikä hematoomaa eli verenpurkaumaa tai mustelmaa.Potilaalla tulee olla kirjalliset hoito-ohjeet kotiin lähtiessä ja tieto minne ottaa yhteyttä ongelman sattuessa.
Perioperatiivinen hoitotyö:käsittää pre,intra ja postoperatiivisen hoitotyön vaiheet.Hoitotyöllä tarkoitetaan välittömästi tai leikkausta toteutettavaa hoitotyötä.
Preoperatiivinen hoitotyö: ns. esikäynti ennen leikkausta,tavataan tarvittaessa sairaanhoitaja tai kirurgi,annetaan esitietoa leikkauksesta ja esivalmisteluista kotona.
Intraoperatiivinen hoitotyö:Teoriana on jäsentää ja määrittää leikkauksen aikaista hoitotyön lähtökohtaa,tehtävää ja päämäärää.Empiiriseen aineistoon perustuva teorian kehitys.
Postoperatiivinen hoitotyö:Tavoitteena on verenkierron ja hengitystoiminnan ja elintoimintojen vakauttaminen niin että leikkauksesta ja anestiasta toipuminen on mahdollisimman tuloksellista.
Lyhki:Lyhytjälkihoitoinen kirurgia,kotiutus 2-3pv sisällä leikkauksesta.
Päiki: Päiväkirurgian yksikkö.Hyvin suunniteltu leikkaus operaatio.Toimenpiteet tehdään joko nukuttamalla tai puuduttamalla.Hyvä potilasneuvonta ja ohjaus tärkeää.
Eksogeeninen infektio: Ulkosyntyinen infektiotauti.Pieneliön aiheuttama tauti esim.Tartunta tapahtuu potilaan ulkopuolella esim tartunta jostain ihmisestä tai ympäristöstä.
Endogeeninen infektio: Toimenpiteen yhteydessä tapahtunut tartunta esim katetroinnissa tullut mikrobitartunta.
Puhtausluokka: 4 luokkaa.Puhdas,puhdas kontaminoitunut,kontaminoitunut ja likainen.Määrittää bakteeri ja mikrobi kannan määrän eri kohteessa.
Laskimoanesteetti: Keskushermoston toiminta on ohimenevästi lamautunut niin ettei esim leikkauskipu tunnu potilaaseen.
Lihasrelaksantti: Ovat lihaksia lamauttavia ja lihasjännitystä alentavaa lääkeainetta.Riittävänä annoksena halvaannuttaa lihaksen täysin.
Verityhjiö: Kirurgiassa käytetty laite jolla voidaan estää verenkierto leikattavassa raajassa.Leikkaus aika lyhenee ja leikkauskohdan näkyvyys on parempi.Vaarana kompilkaatiot.
Laparotomialeikkaus:Vatsaontelon avoleikkaus,tähystys,leikkaus tehdään anestiassa eli nukutuksessa.
Tähystysleikkaus: Eli endoskopia.Lääketieteellinen tutkimus jossa tutkitaan kehon sisäosia endoskoopilla eli tähystimellä joka on suunniteltu haastaviin tilanteisiin.
2.
Anestia: Toimenpidettä varten potilas nukutetaan tai puudutetaan.Anestesiaan vaikuttaa seuraavat tekijät:toimenpiteen luonne ja laajuus,potilaan yleistila ja ikä sekä omat toiveet.
Yleisanestia:eli nukutus sopii kaikkiin kirurgisiin hoitotoimenpiteisiin.
Spinaalipuudutus:puudutusaine ruiskutetaan ohuella neulalla selkäydintilaan ja näin alaruumis saadaan puutumaan.
Epiduraalipuudutus:Puudutuksessa laitetaan ohut muovikatetri epiduraalitilaan joka sijaitsee selkäytimen ulkopuolella ja katetrin avulla hoidetaan leikkauksen jälkeistä kipua.
Paikallispuudutus:pienissä leikkauksissa käytetään paikallispuudutusta sitä voidaan myös lisätä leikkauksen aikana lisää.
Selkäydinpuudutus:Pistetään alaselän alueelle lannenikaman välistä mielellään kylkiasennossa.Puudutus kestää 1-2h jonka jälkee liikunta kyky palaa takaisin.
Plexuspuudutus:Käytettään yläraajojen ja olkapään leikkauksissa,jolloin vain kaulalta tai kainalon alueelta puudutetaan yläraajan hartiapunos.
3.Ohjaus ja valmistelu
-Potilaan sitoutuminen hoitomääräykseen ja ymmärtämään hoitoon vaikuttavat tekijät.
-Potilaat ovat kokeneet paremmin valmistautuneensa kun he ovat saaneet osallistua potilaan ohjaukseen ennen toimenpidettä.
-Ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen annetut tiedolliset,kirjalliset ja käytännön harjoitukset ovat vaikuttaneet ortopedisen toimenpiteen lopputulosta kuten kivun ollessa lievempää.
-Potilaan tyytyväisyys ja nopeampi kotiutus ja kävelykyky.
4. Kirurgisen potilaan postoperatiivinen tarkkailu:
Vuoto,hengitysongelmat,hengityslama,kurkunpään spasmi,jälkirelaksaatio,virtsaumpi,alilämpöisyys,toksinen puuduteainereaktio,allerginen reaktio,kutina,päänsärky,keuhkoembolia,verenkierto ongelmia....
5.Leikkauskomplikaatiot
Verenvuoto,nestetasapainohäiriö,haavainfektio,sokki,keuhkoverotulppa,laskimoveritukos,keuhkokuume,keuhkojen ilmattomuus eli atelektaasi,sydämmen toiminnan ohgelmat,kiinnikkeiden aiheuttama suolentukkeutuma ja suolen lamaantuminen,vitsaumpi,ompeleen pettäminen,analyfaktinen reaktio....
6.Potilaan kotiutus ja ohjaus
-Potilaan nopea toipuminen leikkauksesta ajoitetusti
-Psyykkinen tila
-Liikkuvuus
-Kivun hallinta
-Juominen
-Erittäminen
-Sosiaaliset tekijät ja tieto omasta hoidostaan.
Potilaan kotiutus toimenpiteen jälkeen perustuu lääkärien ja sairaanhoitajien yhdessä määrittämiin kotiutuskriteereihin.Kriteerit on sairaaloissa melko yhdenmukaisia.Potilaan vitaalitoiminta tajunnantaso,verenpaine,pulssi ja hapetus on oltava vakaat tunnin operaation jälkeen ennen kotiuttamista.Potilaan on pystyttävä pukeutumaan ja kävelemään.Leikkaushaavan alueella ei saa olla tihkuvaan suurta vuotoa eikä hematoomaa eli verenpurkaumaa tai mustelmaa.Potilaalla tulee olla kirjalliset hoito-ohjeet kotiin lähtiessä ja tieto minne ottaa yhteyttä ongelman sattuessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)