Tarttuminen:
Tauti leviää pisaratartuntana ihmisestä toiseen. Tartunta voi tapahtua myös esim. potilaan käyttämien liinavaatteiden välityksellä. Itämisaika on noin 12 vrk, mutta voi vaihdella 7–17 vrk:n välillä.
Oireet:
Ensioireina ovat korkea kuume, pään- ja selkäsärky sekä väsymys. Ihottuma alkaa tyypillisesti 2–3 vrk myöhemmin punoittavina näppylöinä suun ja nielun limakalvolta leviten kasvoille, käsivarsiin, vartalolle ja viimeiseksi jalkoihin. Ihottuma muuttuu muutamassa päivässä ensiksi rakkulaiseksi ja pian märkäiseksi. Rakkulaerite on sameaa ja rakkulan keskellä näkyy painauma. Rupeutuminen alkaa toisen sairasviikon alussa ja ruvet jättävät jälkeensä pahoja arpia. Taudista on olemassa myös rajuoireisempi muoto, jossa ihomuutokset muuttuvat nopeasti pistemäisiksi ja myöhemmin laajoiksi verenpurkaumiksi. Tälle tautimuodolle ovat alttiita erityisesti raskaana olevat naiset. Kolmannessa tautimuodossa alkuoireet ovat samanlaiset, mutta ihomuutokset ovat laajoja punoituksia ilman märkärakkuloita.
Hoito ja rokotus:
Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Bakteerien aiheuttamat sekundaari-infektiot voidaan hoitaa antibiooteilla. Suurin osa isorokkoon sairastuneista toipuu, mutta jopa 30% sairastuneista voi menehtyä tautiin.
Sen jälkeen syntyneillä ei ole suojaa isorokkoa vastaan, ja tätä aiemminkin rokotettujen immuniteetti on todennäköisesti heikentynyt ajan kuluessa, joten rokotetutkin henkilöt ovat luultavasti alttiita taudille.
Isorokkorokotetta on edelleen varastoituna useissa valtioissa, myös Suomessa. Maamme rokotevarastoja ja rokotteen käyttökelpoisuutta tarkistetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Isorokolle altistuneet henkilöt ja heidän lähiympäristönsä voidaan rokottaa, mikä lievittää taudin oireita tai voi ehkäistä sen kehittymisen kokonaan, jos rokote annetaan 4 vrk:n sisällä altistumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti