Vesirokko

Mikä on vesirokko?

-Vesirokko on Varicella zoster -viruksen aiheuttama tarttuva tauti, joka terveillä lapsilla paranee useimmiten hyvin noin viikossa. Aikuisen vesirokko voi kuitenkin olla vakava infektio. Erityisesti raskaudenaikainen vesirokko aiheuttaa huomattavan komplikaatioriskin sekä äidille että sikiölle. Myös puolustuskyvyltään heikentyneen potilaan vesirokko voi olla vaikea, jopa kuolemaan johtava tauti. 
Virus voi jäädä piileväksi hermosolmukkeisiin ja vuosia myöhemmin, joko iän tai muun syyn heikentäessä puolustuskykyä, aktivoitua aiheuttaen vyöruusuihottuman.

Tarttuminen

-Vesirokko tarttuu erittäin herkästi pisaratartuntana hengitysteistä ja ihorakkuloista. Itämisaika on tavallisimmin 2 viikkoa (10–21 päivää). Tartuttavuus alkaa jo 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja loppuu rakkuloiden rupeuduttua. Tartuttavuusaika on useimmiten 5 vuorokautta (immuunipuutteisilla pidempi) oireiden alkamisesta ja lapsi tulisi eristää päivähoidosta täksi ajaksi. 
Virustartunnan voi saada myös vyöruusurakkulanesteestä, josta viruksen erittyminen on vähäisempää ja paikallisempaa kuin vesirokossa.

Oireet
-Tyypillinen löydös on vesirakkulainen voimakkaasti kutiseva ihottuma. Tavallisimmin rakkuloita ilmaantuu vaiheittain. Ihottuma on aluksi punaläiskäinen tai näppyläinen muuttuen jo muutamassa tunnissa vesirakkuloiksi, jotka alkavat rupeutua 3-4 päivän jälkeen ja lopulta arpeutuvat. Sairastuneella on samanaikaisesti kehollaan eri vaiheissa olevia ihottumamuutoksia. Rakkulaihottuma voi olla myös lievä ja rokotetulla jopa huomaamaton. 
Ennen ihottuman puhkeamista saattaa esiintyä kuumetta, päänsärkyä, ruokahaluttomuutta ja yleistä sairauden tunnetta. 
Raapimisen seurauksena syntyvä ihon bakteeritulehdus (stafylokokki, streptokokki) on tavallisin vesirokon komplikaatio. Harvinaisia, mutta vakavia komplikaatioita ovat mm. keuhkokuume, aivotulehdus ja verenvuototaipumus.

Toteaminen ja hoito
-Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan eli tyypilliseen rakkulaihottumaan. Virus voidaan myös osoittaa rakkulanesteestä ja sairastettu tauti voidaan jälkeenpäin todeta tutkimalla vasta-aineet verestä.
-Terveillä lapsilla oireenmukainen hoito on useimmiten riittävä. Jos iholle kehittyy bakteeritulehdus, voidaan tarvita mikrobilääkitystä.
Jos raskaana oleva sairastuu vesirokkoon, aloitetaan asikloviirilääkitys välittömästi. Myös lapsille, joilla on krooninen perussairaus sekä kaikille yli 13-vuotiaille on perusteltua aloittaa asikloviiri suun kautta. Immuunipuutteiset tarvitsevat yleensä sairaalahoitoa.

Ehkäisy

Vesirokkoa vastaan on olemassa eläviä heikennettyjä viruksia sisältävä rokote. Vesirokkorokotus voidaan antaa lapsille 12 kk:n iästä alkaen. Rokotus suositellaan annettavaksi kaikille yli 13 vuotta täyttäneille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa ja joilla ei ole vasta-aiheita rokotukselle.
Rokote voidaan myös antaa 72 tunnin kuluessa altistuksesta. Jos raskaana oleva vesirokkoa sairastamaton nainen altistuu vesirokolle, aloitetaan asikloviiriestolääkitys. Erityistilanteissa vesirokkotartunnan ehkäisemiseen voidaan tietyillä riskiryhmillä käyttää myös vesirokkovasta-ainevalmistetta.