Ammattietiikka

Mitä pidän arvokkaana ihmisessä? 

Ihmisen omia mielipiteitä ja omia periaatteita ja uskontoa.Lisäksi oma hoitotahto on tärkeä.

Ihmisen hyvä elämä? 
Ihmisen hyvä elämä on sellaista että elämä tasapainossa,sosiaaliset suhteet on kunnossa,on töitä ja oma koti missä asua.Minun oma elämäni on sitä.

Mitä aineksia on humanistisestä,naturalisestä,biologisesta jne ihmiskuvista?

Kohtelee jokaista persoonaa omana itsenään.

Mitä ajattelen ihmisen vastuusta?

Huolehtia lähihoitajana asiakkaista hyvin ja niin että heillä on kaikki asiat kunnossa,auttaa ihmistä jos on joutunut vaikka esim pulaan.
Minun omassani? 
Pitää talous kunnossa,maksaa laskut,hoitaa lemmikki,pitää sosiaalisia suhteita yllä,käydä töissä ja koulussa ja jne.....
Terveysalan ammatilaisena?
Hoitaa jokaista mahdollisimman hyvin,Kohdella muita työkavereita tasapuolisesti ja yrittää olla kaikkien kanssa väleissä ja tekemisessä ja jättää turhat asiat työ ajan ulkopuolelle. Työnantajalle on velvollisuus ilmoittaa esim sairaudesta ja poissaoloista ja kohdella häntäkin kuten muita.

Ihmisten oikeudet?

Oikeus saada sanoa mielipiteensä ja valittaa jos siltä tuntuu.
Minulla?
Oikeus olla oma itsensä ja päättää omista asioista.
Asiakasta ja työnantajia jne kohtaan?
Vaitiolovelvollisuus ja kunnioitus jokaista kohtaan omana ihmisenä.

Tavoitteet ja päämäärä:

Työni tavoitteet:Olla hyvä hoitaja.Hyvä hoito on sitä että kuunnellaan asiakasta ja toteutetaan esim hoitotahtoa.Tehdään työt mahdollisimman hyvin alusta loppuun.
Lähihoitajana haluan olla hyvä ja kaikkien kanssa toimeentuleva.Tavoitteissa päivä kerrallaan uutta oppien.Kehittyä voi aina paremmaksi.
Millainen ihminen haluan olla?
Haluan olla sellainen jonka kanssa kaikki tulisi toimeen,päivän tavoitteista en tiiä.

Työyhteisö?
Hyvä työyhteisö olisi sellainen jossa olisi mukava olla töissä,kaikkien kanssa tulisi toimeen.Työyhteisö hoitaa lapsia tai vanhuksia.

Keinoja

Yritän toimia mahdollisimman hyvin,työtapani on rauhallinen ja yrittää olla mahdollisimman hyvä.
Miten toimin?
Yritän opiskella hyvin ja saada aina mahdollisimman paljon kokemusta.Kuuntelen palautetta kehittävästi.Pitkällä tähtäimellä pitkässä ajassa voi aina oppia uutta.

Työyhteisössä toimitaan tasapuolisesti kaikkia kohtaan,Kehittymisessä pidetään tarvittavia parannus palaverejä.

"Päivä kerrallaan"

Isorokko

-Isorokko on variolaviruksen aiheuttama infektiotauti. Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti isorokon hävitetyksi maailmasta rokotusten avulla vuonna 1980. Viimeinen tautitapaus todettiin 1977. Vielä 1970 –luvun alussa isorokko aiheutti n. 2 miljoonan ihmisen kuoleman vuosittain. Isorokkovirusta säilytetään kahdessa turvalaboratoriossa, jotka sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Venäjällä.

Tarttuminen:

Tauti leviää pisaratartuntana ihmisestä toiseen. Tartunta voi tapahtua myös esim. potilaan käyttämien liinavaatteiden välityksellä. Itämisaika on noin 12 vrk, mutta voi vaihdella 7–17 vrk:n välillä.

Oireet:

Ensioireina ovat korkea kuume, pään- ja selkäsärky sekä väsymys. Ihottuma alkaa tyypillisesti 2–3 vrk myöhemmin punoittavina näppylöinä suun ja nielun limakalvolta leviten kasvoille, käsivarsiin, vartalolle ja viimeiseksi jalkoihin. Ihottuma muuttuu muutamassa päivässä ensiksi rakkulaiseksi ja pian märkäiseksi. Rakkulaerite on sameaa ja rakkulan keskellä näkyy painauma. Rupeutuminen alkaa toisen sairasviikon alussa ja ruvet jättävät jälkeensä pahoja arpia. Taudista on olemassa myös rajuoireisempi muoto, jossa ihomuutokset muuttuvat nopeasti pistemäisiksi ja myöhemmin laajoiksi verenpurkaumiksi. Tälle tautimuodolle ovat alttiita erityisesti raskaana olevat naiset. Kolmannessa tautimuodossa alkuoireet ovat samanlaiset, mutta ihomuutokset ovat laajoja punoituksia ilman märkärakkuloita.

Hoito ja rokotus:

Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Bakteerien aiheuttamat sekundaari-infektiot voidaan hoitaa antibiooteilla. Suurin osa isorokkoon sairastuneista toipuu, mutta jopa 30% sairastuneista voi menehtyä tautiin.

Isorokko hävitettiin maapallolta rokotusten avulla. Rokote valmistetaan vacciniaviruksesta eikä se siis sisällä isorokkovirusta. Suomessa isorokkorokotukset jatkuivat vuoteen 1980.

Sen jälkeen syntyneillä ei ole suojaa isorokkoa vastaan, ja tätä aiemminkin rokotettujen immuniteetti on todennäköisesti heikentynyt ajan kuluessa, joten rokotetutkin henkilöt ovat luultavasti alttiita taudille.

Isorokkorokotetta on edelleen varastoituna useissa valtioissa, myös Suomessa. Maamme rokotevarastoja ja rokotteen käyttökelpoisuutta tarkistetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Isorokolle altistuneet henkilöt ja heidän lähiympäristönsä voidaan rokottaa, mikä lievittää taudin oireita tai voi ehkäistä sen kehittymisen kokonaan, jos rokote annetaan 4 vrk:n sisällä altistumisesta.

Vesirokko

Mikä on vesirokko?

-Vesirokko on Varicella zoster -viruksen aiheuttama tarttuva tauti, joka terveillä lapsilla paranee useimmiten hyvin noin viikossa. Aikuisen vesirokko voi kuitenkin olla vakava infektio. Erityisesti raskaudenaikainen vesirokko aiheuttaa huomattavan komplikaatioriskin sekä äidille että sikiölle. Myös puolustuskyvyltään heikentyneen potilaan vesirokko voi olla vaikea, jopa kuolemaan johtava tauti. 
Virus voi jäädä piileväksi hermosolmukkeisiin ja vuosia myöhemmin, joko iän tai muun syyn heikentäessä puolustuskykyä, aktivoitua aiheuttaen vyöruusuihottuman.

Tarttuminen

-Vesirokko tarttuu erittäin herkästi pisaratartuntana hengitysteistä ja ihorakkuloista. Itämisaika on tavallisimmin 2 viikkoa (10–21 päivää). Tartuttavuus alkaa jo 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja loppuu rakkuloiden rupeuduttua. Tartuttavuusaika on useimmiten 5 vuorokautta (immuunipuutteisilla pidempi) oireiden alkamisesta ja lapsi tulisi eristää päivähoidosta täksi ajaksi. 
Virustartunnan voi saada myös vyöruusurakkulanesteestä, josta viruksen erittyminen on vähäisempää ja paikallisempaa kuin vesirokossa.

Oireet
-Tyypillinen löydös on vesirakkulainen voimakkaasti kutiseva ihottuma. Tavallisimmin rakkuloita ilmaantuu vaiheittain. Ihottuma on aluksi punaläiskäinen tai näppyläinen muuttuen jo muutamassa tunnissa vesirakkuloiksi, jotka alkavat rupeutua 3-4 päivän jälkeen ja lopulta arpeutuvat. Sairastuneella on samanaikaisesti kehollaan eri vaiheissa olevia ihottumamuutoksia. Rakkulaihottuma voi olla myös lievä ja rokotetulla jopa huomaamaton. 
Ennen ihottuman puhkeamista saattaa esiintyä kuumetta, päänsärkyä, ruokahaluttomuutta ja yleistä sairauden tunnetta. 
Raapimisen seurauksena syntyvä ihon bakteeritulehdus (stafylokokki, streptokokki) on tavallisin vesirokon komplikaatio. Harvinaisia, mutta vakavia komplikaatioita ovat mm. keuhkokuume, aivotulehdus ja verenvuototaipumus.

Toteaminen ja hoito
-Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan eli tyypilliseen rakkulaihottumaan. Virus voidaan myös osoittaa rakkulanesteestä ja sairastettu tauti voidaan jälkeenpäin todeta tutkimalla vasta-aineet verestä.
-Terveillä lapsilla oireenmukainen hoito on useimmiten riittävä. Jos iholle kehittyy bakteeritulehdus, voidaan tarvita mikrobilääkitystä.
Jos raskaana oleva sairastuu vesirokkoon, aloitetaan asikloviirilääkitys välittömästi. Myös lapsille, joilla on krooninen perussairaus sekä kaikille yli 13-vuotiaille on perusteltua aloittaa asikloviiri suun kautta. Immuunipuutteiset tarvitsevat yleensä sairaalahoitoa.

Ehkäisy

Vesirokkoa vastaan on olemassa eläviä heikennettyjä viruksia sisältävä rokote. Vesirokkorokotus voidaan antaa lapsille 12 kk:n iästä alkaen. Rokotus suositellaan annettavaksi kaikille yli 13 vuotta täyttäneille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa ja joilla ei ole vasta-aiheita rokotukselle.
Rokote voidaan myös antaa 72 tunnin kuluessa altistuksesta. Jos raskaana oleva vesirokkoa sairastamaton nainen altistuu vesirokolle, aloitetaan asikloviiriestolääkitys. Erityistilanteissa vesirokkotartunnan ehkäisemiseen voidaan tietyillä riskiryhmillä käyttää myös vesirokkovasta-ainevalmistetta.

Haimatulehdus potilas

Haimatulehdus on vakava sairaus joka hoidetaan yleensä sairaalassa.Vuosittain siihen sairastuu 4000-5000 henkeä suomessa. Kymmenestä haimatulehuksesta noin seitsemän on runsaan alkoholin ja kaksi sappikivien aiheuttamaa. Haiman tulehdus on kudoksiin valuneen aiheuttamaa tulehdusreaktiota eikä bakteerien aiheuttama.

Oireista:
Haimatulehduksen oireena on voimaks vyömäinen ylävatsakipu,joka yleensä säteilee selkään.Muita oireita on pahoinvointi ja oksennustelu.Oireet kestää useita päiviä.Joskus haimatulehdus pahenee päivien mittaan jolloin yleistila laskee ja voi esiintyä kuumetta ja muita oireita.

Hoidosta:
Edelliset oireet viittavat Akuutin vatsan eli äkilliseen vatsakipuun jolloin pitäisi heti hakeutua päivystävälle lääkärille.Haimatulehdus todetaan yksinkertaisesti veri ja virtsatutkimuksilla.Tarkemin tilaa voi seurata tietokone kerros kuvauksilla.Tulosten saavuttua potilas kuuluu sairaalahoitoon vaikka tauti olisi lievää laatua.
Alkoholiin liittyvää lievää haimatulehdusta hoidetaan nestehoidolla ja kipulääkkeillä.
Sairauden pahetessa syntyy haimakudoksen kuolio.Tällöin tulehdus ei parane ilman leikkausta jolloin poistetaan sairasta haimakudosta.
Jos haimatulehdus johtuu sappi ja haimatiehyen tukkivasta sappikivestä, hoitona on nopea leikkaus jossa poistetaan ongekman aiheuttanut sappikivi.
Haimatulehdusta sairastavista 2-3 henkilöa sadasta kuolee.
Todetun haimatulehduksen jälkeen sairaudella on tapana uusia.Alkoholin välttäminen on tärkeä toimenpide uusien tulehdusten estämisessä.

Jälkiseuraamuksia:
Toistuvat haimatulehdukset voivat aiheuttaa pitkittyneen eli kroonisen haimatulehduksen.Usein syntyvät runsaasti alkolia käyttäville henkilöille.Krooniseen tulehdukseen liittyy toistuvat ylävatsa vaivat ja pitkällä ajalla kehittyy haiman toiminnan vajausta.
Sen seurauksena voi olla sokeritaudin puhkeaminen koska solujen kyky tuottaa insuliiniä heikkenee.
Haiman ruansulatusentsyymien tuoton loppuminen johtaa ruokaaineiden imeytymis häiriöihin joista voi seurata laihtumista,ripulia ja puutostauteja.

Ehkäisy:
Suurin osa haimatulehdusksista voidaan välttää jättämällä alkoholin käyttö vähemmälle.
Kohtuu käytössä 1-2 annosta päivässä ei lisää tulehduksen vaaraa,mutta jos sen on jo kerran sairastanut tämäkin määrä saattaa lisätä uusintatulehduksen riskiä.

Työssäoppiminen

1. VIIKKO:perehtyminen

Kerro kuinka top-jaksosi on alkanut? oletko käyttänyt /täyttänyt koululta saamaasi perehdyttämislomaketta?Kuinka olet perehtynyt/kuinka sinua on perehdytetty?

-Harjottelu alkoi osaltani hyvin,minulla oli kaksi ohjaajaa ja kummankin kanssa täytettiin perehdytys lomaketta.Lisäksi kerrottiin ja esiteltiin paikan käytänteet hyvin ja kysyin tarvittaessa jos oli epäselvää.Mielestäni perehdytys onnistui hyvin.

2.-3. VIIKKOT:kivunhoito

Mitä opit kivusta ja sen hoidosta?kerro? 

-Osastollani ei tavallaan ollut niin sanottua pääsääntöistä kivunhoitoa,mahdollisuudet on esim kipugeeli,särkylääke valmisteet ja voiteet.Särkylääkettä käytettiin näistä eniten.

-Kivunhoitoa ei osaltani paljon ollut,mutta esim haavanhoidossa huomasi potilaan eleistä oliko kipuja,mutta niitä ei pahemmin ollut.

Eritenäytetutkimukset

Ulostetutkimukset

F-hHB-O:Ulosteen piilevän veren osoittamista käytetään tavallisemmin paksusuolen syövän seulonnassa.Kokeessa ei ole ruokailu vaatimusta.Näyte tikkua pyöritään ulostenäytteessä,tikun päässä olevien urien pitää täyttyä mutta näytettä ei saa olla enempää.Näyte säilyy noin 5vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa.

F-SalmVi: Ulostenäyte salmonella epäilyssä.

F-Para-O: Ulostenäyte parasiittitautiepäilyssä esim alkueläimet ja madot.Näyte ottopurkki sisältää formaliinia joka on myrkyllistä.

Virtsatutkimukset

U-BaktVi:
Virtsan bakteeriviljelyä käytetään virtsatulehduksen diaknosointiin.Hyvin tutkimus tuloksen saamiseksi sen pitää olla mahdollisimman kauan rakossa.Viljely otetaan yleensä aamulla.Alustavassa tuloksessa menee yleensä vuorokausi jolloin bakteerit näkyvät jo tuloksessa pesäkkeenä.Lääkkeenä käytetään antibioottia,mutta bakteeri voi myös olla resistenssi antibiootille jolloin se ei tehoa.

Ysköstutkimukset

Ex-Syto: Ysköksen irtosolututkimus,ensisijaisesti pahanlaatuisen prosessin poistaminen,Potilasta neuvotaan yskimään syvältä tehokkaasti yleensä heti herättyä,jos limaa ei irtoa voidaan antaa limaa irrottavaa lääkettä 3pv aikasemmin ennen  näytteen ottoa.Näyte yskitään suoraan purkkiin jossa on 10ml noin 70% alkoholia.Näytteestä tehdään kaksi sivylyvalmistetta,värjäys ja esitarkistys.

TBVr,TBVi: Tuberkuloosi-yskösnäyte.Ennen näytteen ottoa suu huuhdotaan vedellä mutta ei kuitenkaa hampaiden pesua ja näyte otetaan ennen aamiaista.Näyte otetaan aamulla syvältä keuhkoista tulevasta limasta ja kerätään kapsa-rasiaan.Näytettä on oltava 2ml.Näyte säilytetään viileässä.

Kuvantamistutkimukset

Natiivikuva: ilman varjoainetta tehty perusröntgentutkimus,Varjoaineen avulla kudokset näkyvät paremmin kuvissa.

Thorax: Rintakehän röntgenkuva

Mammografia: Rinnan röntgenkuvaus,tehdään yleensä silloin kun lääkäri huomaa rinnassa kyhmyn ja epäillään rintasyövän mahdollisuutta.Tärkein syy on syövän etsiminen jos sellaista epäillään.

Luuston rtg: Luuston ja nivelten kuvaukset.Luu läpäisee röntgen säteitä huonosti joten se eroaa selvästi ympäröivistä pehmeistä kudoksista jotka puolestaa läpäisee säteitä hyvin.Luustossa on kohtia jossa kuva on epätarkka.Näitä alueita ovat esim selkä ja lantio ja lisäksi kallo.Kovassa luussa ei juurikaan ole nestettä joten ne ei näy magneettikuvassa.Murtumat ja luutaudit lisäävät nesteen määrää ja ne puolestaan näkyvät kuvissa.Magneettikuvilla nähdään muita paremmin luiden pehmytosat esim jänteet,luuydin,nivelrusto ja lihakset.

Varjoainekuva: Moni elin läpäisee säteitä suhteellisen hyvin ja siksi ne ei näy ilman varjoainetta.Varjoaineella saadaan huonommin näkyvät rakenteet esiin.Varjoaine valitaan kuvauskohteen mukaan.Potilas voi joko juoda varjoainetta joko ruokatorveen ja mahalaukkuun.Virtsarakkoon ja putkeen aine annostellaan letkulla ja ruiskeena paksusuoleen.Laskimoihin varjoaine laitetaan ruiskulla.Varjoaineen ollessa oikeassa kohdassa ja kuvauksen onnistuessa aineessa olevat alueet piirtyy kuvausfilmille selkeästi.Ennen varjoaine kuvausta pitää esim tarkistaa että munuaiset toimii normaalisti koska varjoaine poistuu munuaisten kautta elimmistöstä.Sivuvaikutusten varalta kuvauspaikalla on oltava aina lääkkeitä joilla äkillisiä oireita voidaan lieventää.

Colografia: Paksusuolen varjoaineen tutkimus,tutkimukseen valmistautumisessa edellisenä päivänä kevyt ruokavalio ja suoliston tyhjennysjuoma.Tutkimus päivänä saa ainoastaa syödä esim velliä,Paksusuoli täytetään varjo aineella ja suolisto kuvataan useassa eri asennossa potilaan maatessa kyljellää tai mahallaan.Tutkimus kestää noin 20-45min ja sen aikana saattaa joutua antamaan suolen supistelua vähentävää lääkettä.Varjoaine poistuu kehosta esim juomalla runsaasti vettä seuraavien päivien aikana.

Urografia: Munuaisten varjoaine kuvaus.Varjoaine ruiskutetaan kyynertaipeen laskimoon ja munuaiset kuvataan pian heti sen jälkeen.Ensimmäisestä kuvasta näkee aineen imeytyvän munuaisiin ja ensimmäisen kuvan ottamiskerran jälkeen vatsalle asetetaan painesidos joka estää aineen poistumisen munuaisista virtsajohtimiin.Lopuksi painesidos poistetaan ja nähdään kuinka varjoaine kulkee lopunmatkaa virtsajohtimiin ja virsarakkoon josta on kuitenkin vaikea saada urografialla tarkkaa kuvaa.Myös magneetti kuvalla on mahdollista saada samanlainen kuva ilman varjoainetta.

Artrografia: Nivelen varjoaine kuvaus.Ennen toimenpidettä pitää olla tietoinen jos käyttää verta hyydyttävää lääkettä,on raskaana tai on jotain lääke yliherkkyyttä.Lääkäri valmistelee toimenpiteeseen potilaan ja se kestää noin puoli tuntia.Toimen pide suoritetaan vatsallaan ja kuvataan SI-nivelten alue.Iho puhdistetaan ja puudutetaan jos on tarvetta.Röntgenlääkäri laittaa neulan röntgenläpivalaisussa nivelen alueelle.Varjoaineella tarkistetaan nivelen oikea kohta ja sen jälkeen se puudutetaan kortisoni puudute seoksella. Toimenpiteen jälkeen ollaan  levossa noin tunti ja haastattelun jälkeen pääsee kotiutumaan.

Angiografia: Verisuonten varjoainekuvaus.Tarkoituksia tutkia valtimoita ja paikantaa niissä olevia ahtaumia ja tukoksia lisäksi hoitaa ne mahdollisuuksien mukaan.Toimenpiteen suorittaa röntgenlääkäri ja hoitajat.Kuvauksessa viedään kuvauskatetri paikallispuuduksessa nivusvaltimon kautta kuvauspaikkaan.Suoneen laitetaan jodipitoista varjoainetta jonka jälkeen otetaan kuvasarjoja.Toimenpide kestää 1-2 tuntiin ja tutkittava on hereillä sen aikaa.Kuvauksen jälkeinen lepo on tärkeä jotta pistokanava ei alkaisi vuotamaan.Osastolla olevat hoitajat suorittaa yleensä toimenpiteen esivalmistelun ja antaa tarvittavat esilääkkeet.

TT-tietokonetomografia: Eli viipalekuvaus.Röntgensäteellä otetaan poikkileikekuvia halutusta kohdasta.Kuvauspaikka voi olla pää,kaula,vartalo tai raajankin alue.Kuvista saa eroteltua yksityiskohtia kuten luuta,rasvaa,ilmaa,sisäelimiä ja verisuonia käyttämällä kuvausmenetelmiä ja muokkaamalla kuvia myöhemmin.Toimenpide on kivuton ja tutkittava makaa tutkituspöydällä paikoillaan ja pöytä liikkuu kuvauslaitteen sisällä.Tutkittavalle annetaan hengitysohjeita.Jos on tarpeen varjoainetta voidaan ruiskuttaa katyylin kautta kyynertaipeenlaskimoon mikä saa verisuonet näkymään ja suun kautta varjoainetta jotta suoliston näkyminen helpottuu.Varjoaine poistuu virtsan mukana pois.

Magneettikuvaukset: Kuvauksella tutkitaan pehmytkudoksia,niveliä,verisuonia,luustoa ja hermoja.Tutkimustehdään voimakkaassa magneettikentässä radioaaltojen avulla ja menetelmän ei pitäisi aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksia.Kuvauksen vahvuus muihin kuvantamismenetelmiin perustuu vahvaan pehmytosien kuten nivelsiteiden ja aivokudosten erotus kykyyn ja sen vuoksi kuvat ovatkin tarkkoja.

Isotooppitutkimukset: Radioaktiivisen merkkiaineen eli radioisostooppinen tutkimus. Isostooppi annetaan potilaalle injektiona suoneen tai kudokseen.Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin ja se yleensä löytää sen avulla haluttuun kohteeseen.Isotoopit lähettää gammasäteilyä jota kuvataan gammakameralla.Kuvauksen avulla saadaan selville tutkittavan kohteen toimintaa.Tutkimuksia voidaan käyttää esim sepelvaltimon verenkiertoa tutkittaessa,munuaisten tutkimuksessa ja luuston aineenvaihdunnassa.Lisäksi reseptorien toiminta aivoissa.Vaikka tutkimuksessa käytetään radioaktiivista säteilyä se ei ole vaarallisempaa kuin TT-tutkimuksissakaan.

Ultraääni/kaikukuvaus:  Perustuu ääniaaltoihin.Tutkimuksessa käytetty värähtely on 1-20 megahertsiä.Äänellä kuvaaminen on potilaalle vaivatonta ja ei tuota kipua.Kuvauksessa lääkäri liikuttelee ultraääni anturia potilaan iholla kuvattavan kohteen päällä esim. kohtu.Ihon ja laitteen välissä käytetään värähtelyä johtavaa geeliä.Lääkäri valitsee oikean kohdan siten että kuvattavan kohteen ja anturin väliin ei jäisi ilmaa.Kuvan tulkitseminen vaatii eritysosaamista ja kokemusta jotta virhe tuloksia ei tulisi.Tavallisia kaikukuva tutkimuksia on esim:verisuonet,kilpirauhanen,sisäelimet,sydän,jänne ja nivelet ja sitä ei voi käyttää luuston kuvaukseen.