Eritenäytetutkimukset

Ulostetutkimukset

F-hHB-O:Ulosteen piilevän veren osoittamista käytetään tavallisemmin paksusuolen syövän seulonnassa.Kokeessa ei ole ruokailu vaatimusta.Näyte tikkua pyöritään ulostenäytteessä,tikun päässä olevien urien pitää täyttyä mutta näytettä ei saa olla enempää.Näyte säilyy noin 5vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa.

F-SalmVi: Ulostenäyte salmonella epäilyssä.

F-Para-O: Ulostenäyte parasiittitautiepäilyssä esim alkueläimet ja madot.Näyte ottopurkki sisältää formaliinia joka on myrkyllistä.

Virtsatutkimukset

U-BaktVi:
Virtsan bakteeriviljelyä käytetään virtsatulehduksen diaknosointiin.Hyvin tutkimus tuloksen saamiseksi sen pitää olla mahdollisimman kauan rakossa.Viljely otetaan yleensä aamulla.Alustavassa tuloksessa menee yleensä vuorokausi jolloin bakteerit näkyvät jo tuloksessa pesäkkeenä.Lääkkeenä käytetään antibioottia,mutta bakteeri voi myös olla resistenssi antibiootille jolloin se ei tehoa.

Ysköstutkimukset

Ex-Syto: Ysköksen irtosolututkimus,ensisijaisesti pahanlaatuisen prosessin poistaminen,Potilasta neuvotaan yskimään syvältä tehokkaasti yleensä heti herättyä,jos limaa ei irtoa voidaan antaa limaa irrottavaa lääkettä 3pv aikasemmin ennen  näytteen ottoa.Näyte yskitään suoraan purkkiin jossa on 10ml noin 70% alkoholia.Näytteestä tehdään kaksi sivylyvalmistetta,värjäys ja esitarkistys.

TBVr,TBVi: Tuberkuloosi-yskösnäyte.Ennen näytteen ottoa suu huuhdotaan vedellä mutta ei kuitenkaa hampaiden pesua ja näyte otetaan ennen aamiaista.Näyte otetaan aamulla syvältä keuhkoista tulevasta limasta ja kerätään kapsa-rasiaan.Näytettä on oltava 2ml.Näyte säilytetään viileässä.

Kuvantamistutkimukset

Natiivikuva: ilman varjoainetta tehty perusröntgentutkimus,Varjoaineen avulla kudokset näkyvät paremmin kuvissa.

Thorax: Rintakehän röntgenkuva

Mammografia: Rinnan röntgenkuvaus,tehdään yleensä silloin kun lääkäri huomaa rinnassa kyhmyn ja epäillään rintasyövän mahdollisuutta.Tärkein syy on syövän etsiminen jos sellaista epäillään.

Luuston rtg: Luuston ja nivelten kuvaukset.Luu läpäisee röntgen säteitä huonosti joten se eroaa selvästi ympäröivistä pehmeistä kudoksista jotka puolestaa läpäisee säteitä hyvin.Luustossa on kohtia jossa kuva on epätarkka.Näitä alueita ovat esim selkä ja lantio ja lisäksi kallo.Kovassa luussa ei juurikaan ole nestettä joten ne ei näy magneettikuvassa.Murtumat ja luutaudit lisäävät nesteen määrää ja ne puolestaan näkyvät kuvissa.Magneettikuvilla nähdään muita paremmin luiden pehmytosat esim jänteet,luuydin,nivelrusto ja lihakset.

Varjoainekuva: Moni elin läpäisee säteitä suhteellisen hyvin ja siksi ne ei näy ilman varjoainetta.Varjoaineella saadaan huonommin näkyvät rakenteet esiin.Varjoaine valitaan kuvauskohteen mukaan.Potilas voi joko juoda varjoainetta joko ruokatorveen ja mahalaukkuun.Virtsarakkoon ja putkeen aine annostellaan letkulla ja ruiskeena paksusuoleen.Laskimoihin varjoaine laitetaan ruiskulla.Varjoaineen ollessa oikeassa kohdassa ja kuvauksen onnistuessa aineessa olevat alueet piirtyy kuvausfilmille selkeästi.Ennen varjoaine kuvausta pitää esim tarkistaa että munuaiset toimii normaalisti koska varjoaine poistuu munuaisten kautta elimmistöstä.Sivuvaikutusten varalta kuvauspaikalla on oltava aina lääkkeitä joilla äkillisiä oireita voidaan lieventää.

Colografia: Paksusuolen varjoaineen tutkimus,tutkimukseen valmistautumisessa edellisenä päivänä kevyt ruokavalio ja suoliston tyhjennysjuoma.Tutkimus päivänä saa ainoastaa syödä esim velliä,Paksusuoli täytetään varjo aineella ja suolisto kuvataan useassa eri asennossa potilaan maatessa kyljellää tai mahallaan.Tutkimus kestää noin 20-45min ja sen aikana saattaa joutua antamaan suolen supistelua vähentävää lääkettä.Varjoaine poistuu kehosta esim juomalla runsaasti vettä seuraavien päivien aikana.

Urografia: Munuaisten varjoaine kuvaus.Varjoaine ruiskutetaan kyynertaipeen laskimoon ja munuaiset kuvataan pian heti sen jälkeen.Ensimmäisestä kuvasta näkee aineen imeytyvän munuaisiin ja ensimmäisen kuvan ottamiskerran jälkeen vatsalle asetetaan painesidos joka estää aineen poistumisen munuaisista virtsajohtimiin.Lopuksi painesidos poistetaan ja nähdään kuinka varjoaine kulkee lopunmatkaa virtsajohtimiin ja virsarakkoon josta on kuitenkin vaikea saada urografialla tarkkaa kuvaa.Myös magneetti kuvalla on mahdollista saada samanlainen kuva ilman varjoainetta.

Artrografia: Nivelen varjoaine kuvaus.Ennen toimenpidettä pitää olla tietoinen jos käyttää verta hyydyttävää lääkettä,on raskaana tai on jotain lääke yliherkkyyttä.Lääkäri valmistelee toimenpiteeseen potilaan ja se kestää noin puoli tuntia.Toimen pide suoritetaan vatsallaan ja kuvataan SI-nivelten alue.Iho puhdistetaan ja puudutetaan jos on tarvetta.Röntgenlääkäri laittaa neulan röntgenläpivalaisussa nivelen alueelle.Varjoaineella tarkistetaan nivelen oikea kohta ja sen jälkeen se puudutetaan kortisoni puudute seoksella. Toimenpiteen jälkeen ollaan  levossa noin tunti ja haastattelun jälkeen pääsee kotiutumaan.

Angiografia: Verisuonten varjoainekuvaus.Tarkoituksia tutkia valtimoita ja paikantaa niissä olevia ahtaumia ja tukoksia lisäksi hoitaa ne mahdollisuuksien mukaan.Toimenpiteen suorittaa röntgenlääkäri ja hoitajat.Kuvauksessa viedään kuvauskatetri paikallispuuduksessa nivusvaltimon kautta kuvauspaikkaan.Suoneen laitetaan jodipitoista varjoainetta jonka jälkeen otetaan kuvasarjoja.Toimenpide kestää 1-2 tuntiin ja tutkittava on hereillä sen aikaa.Kuvauksen jälkeinen lepo on tärkeä jotta pistokanava ei alkaisi vuotamaan.Osastolla olevat hoitajat suorittaa yleensä toimenpiteen esivalmistelun ja antaa tarvittavat esilääkkeet.

TT-tietokonetomografia: Eli viipalekuvaus.Röntgensäteellä otetaan poikkileikekuvia halutusta kohdasta.Kuvauspaikka voi olla pää,kaula,vartalo tai raajankin alue.Kuvista saa eroteltua yksityiskohtia kuten luuta,rasvaa,ilmaa,sisäelimiä ja verisuonia käyttämällä kuvausmenetelmiä ja muokkaamalla kuvia myöhemmin.Toimenpide on kivuton ja tutkittava makaa tutkituspöydällä paikoillaan ja pöytä liikkuu kuvauslaitteen sisällä.Tutkittavalle annetaan hengitysohjeita.Jos on tarpeen varjoainetta voidaan ruiskuttaa katyylin kautta kyynertaipeenlaskimoon mikä saa verisuonet näkymään ja suun kautta varjoainetta jotta suoliston näkyminen helpottuu.Varjoaine poistuu virtsan mukana pois.

Magneettikuvaukset: Kuvauksella tutkitaan pehmytkudoksia,niveliä,verisuonia,luustoa ja hermoja.Tutkimustehdään voimakkaassa magneettikentässä radioaaltojen avulla ja menetelmän ei pitäisi aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksia.Kuvauksen vahvuus muihin kuvantamismenetelmiin perustuu vahvaan pehmytosien kuten nivelsiteiden ja aivokudosten erotus kykyyn ja sen vuoksi kuvat ovatkin tarkkoja.

Isotooppitutkimukset: Radioaktiivisen merkkiaineen eli radioisostooppinen tutkimus. Isostooppi annetaan potilaalle injektiona suoneen tai kudokseen.Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin ja se yleensä löytää sen avulla haluttuun kohteeseen.Isotoopit lähettää gammasäteilyä jota kuvataan gammakameralla.Kuvauksen avulla saadaan selville tutkittavan kohteen toimintaa.Tutkimuksia voidaan käyttää esim sepelvaltimon verenkiertoa tutkittaessa,munuaisten tutkimuksessa ja luuston aineenvaihdunnassa.Lisäksi reseptorien toiminta aivoissa.Vaikka tutkimuksessa käytetään radioaktiivista säteilyä se ei ole vaarallisempaa kuin TT-tutkimuksissakaan.

Ultraääni/kaikukuvaus:  Perustuu ääniaaltoihin.Tutkimuksessa käytetty värähtely on 1-20 megahertsiä.Äänellä kuvaaminen on potilaalle vaivatonta ja ei tuota kipua.Kuvauksessa lääkäri liikuttelee ultraääni anturia potilaan iholla kuvattavan kohteen päällä esim. kohtu.Ihon ja laitteen välissä käytetään värähtelyä johtavaa geeliä.Lääkäri valitsee oikean kohdan siten että kuvattavan kohteen ja anturin väliin ei jäisi ilmaa.Kuvan tulkitseminen vaatii eritysosaamista ja kokemusta jotta virhe tuloksia ei tulisi.Tavallisia kaikukuva tutkimuksia on esim:verisuonet,kilpirauhanen,sisäelimet,sydän,jänne ja nivelet ja sitä ei voi käyttää luuston kuvaukseen.

Tähystystutkimukset

Tähystystoimenpide ja siihen kuuluva leikkaus tehdään kehon onteloon.Potilaalle hyöty on huomattava nopea toipuminen,vähäiset leikkaus kivut,lyhyt sairaalassa olo aika ja lyhyt työkyvyttömyysaika.

Voi myös olla päiväkirurginen toimenpide.Preoperatiiviset leikkausvalmistelut ovat samat kuin tavallisessakin leikkauksessa: verikokeet;tutkimukset,verenpaine,hengitys,syke,allergiat,syömättä oleminen ja suolen tyhjennys.Tarvittaessa ihokarvat ajetaan pois.
Tähystysleikkauksen näkyvyys varmistetaan ohjaamalla onteloon joko nestettä tai tutkimuskaasua.Ylimääräinen aine poistetaan ennen lopettamista.Tarvittaessa näkyvyyttä ylläpidetään jatkuvalla neste virtauksella kuten polvinivelen tähystysleikkauksessa.
Leikkauksessa käytetään yleensä kahta eri sisäänmeno reikää yksi ontelon täyttämistä ja toinen tähystintä eli skooppia varten.
Leikkauksissa käytettään kameratekniikkaa jossa kuva näkyy tv-monitorissa.
Vatsaontelon tähystyksessä jälkioireina voi ilmaantua hengitysvaikeuksia,vatsakipuja ja hartiapistosta,mutta oireet ovat kuitenkin vaarattomia.Oireet aiheutuu tutkimuskaasusta joka on jäänyt vatsaonteloon,sitä ei tarvitse poistaa sillä se imeytyy kudoksiin muutamassa päivässä.

Artroskopia:Nivelen tähystys
Bronkoskopia: Keuhkoputken tähystys
Gastroskopia: Mahan tähystys
ERCP: Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia,sappi ja haimateiden kuvantamis menetelmä
Laparoskopia:Vatsaontelon tähystys
Kolposkopia:Kohdunkaulan tutkimus
Kystoskopia:Virtsaontelon tähystys
Kolonoskopia:Paksusuolen tähystys
Rectoskopia:Peräsuolen tähystys
Proctoskopia:Peräaukon tähystys

Anatomiaa....

Aivohermot:

1. Olfactorius (Haju)

2. Opticus (Näkö)
3. Oculomotorius (Silmän liike)
4. Trochlearis (Tela)
5. Trigeminus (Kolmois)
6. Abducens (Loitontaja)
7. Facialis (Kasvo)
8. Vestibulocochlearis (Kuulo-tasapaino)
9. Glossopharyngeus (Kieli-kita)
10. Vagus (Kiertäjä)
11. Accessorius (Lisähermo)
12. Hypoglossus (Kielen liike)

Kiertäjähermo eli vagus on kaulassa lähellä pintaa oleva aivohermo ja tärkein parasympaattinen hermo.

Tehtävät: 

-Hidastaa sydämmen toimintaa,sekä lisää mahahappojen eritystä.

-Luustolihakset jotta puhetta tuotetaan.

-Tuntoaistimuksen välittäminen esim korvanlehdessä ja korvakäytävässä.

-Vagushermon haara palaava kurkunpäähermo  hermottaa kurkunpään lihaksia.

Liike ja tasapaino:

Liikeaisti eli vestibulaarinen aistijärjestelmä säätelee sisäkorvan kautta aistimuksia liikkeistä,asennosta ja pään asennon muutoksista.Aistisolut sijaitsee sisäkorvassa.Ihminen aistii muutoksia liikkeissä ja painovoimassa kun liikkuva neste liikuttaa tasapaino elimessä karvasoluja.

Iho pakkasella:

Aivosyöpä ~

Aivosyöpä on vakava syöpä, hallitsematon syöpäsolujen kasvu aivoissa synnyttää pahanlaatuisen kasvaimen.Suomessa aivojen kasvaimia todetaan vuosittain noin 700.
Aivokasvaimet jaetaan ryhmiin:
-Pilosyyttinen astrosytomooma (gradus 1) 
-Diffuusinen astrosytooma (gradus 2) 
-Anaplastinen astrosytooma (gradus 3)

Aivokasvaimet lähettää harvemmin etäpesäkkeitä kuin muut syövät ja 75% muista kasvaimista on muiden syöpien etäpesäkkeitä.
Aivokalvon kasvain on meningeoomaksi ja se on hyvä laatuinen yleensä.

OIREET:
Riippuu kasvaimen koosta ja sijainnista.Hyvälaatuiset syövät pysyy oireettomina vuosiakin.Pitkittynyt päänsärky on yleisin oire aivokasvaimesta oksentelun,pahoinvoinnin,huimauksen ja pyörtymisen lisäksi.Myös käytöshäiriöt ja muistin menetys oireena voivat olla mahdollisia.
Aivokasvain voi aiheuttaa tinnitusta ja sokeutumista ja vakavia kuulo-ja näkö ongelmia.

HOITO:

Kasvaimen poisto leikkauksella tai sädehoidolla.Syövän paranemis ennuste riippuu paljolti sen tyypistä ja puolet syövistä on hyvälaatuisia ja ennuste on parempi.
Pahimman luokan kasvaimen ennuste on on heikko ja elinaikaa voi olla diaknoosin saannista muutama kuukausi ja tehokasta hoitoa ei ole vielä keksitty toistaiseksi.
Myös kasvaimen sijainti vaikuttaa leikkauksen mahdollisuuteen vaikka kasvain ei olisikaan kudosopillisesti syöpä tässä tapauksessa potilaan selviäminen on huonoa.

Verenmyrkytys

Verenmyrkytys eli sepsis:

Verenmyrkytyksellä tarkoitetaan tilannetta jossa on bakteereja verenkierrossa ja baktemia aiheuttaa vakavia oireita.Suomessa todetaan bakteereita verenkierrossa vuodessa noin 12000.Viruksia etsitään harvoin ja tunnistaminen perustuu paljolti muunlaisiin tutkimuksiin kuten vastaainemäätityksiin.
Oireet: 
Itsenäinen infektio jolla ei ole pesäkettä tai merkki tietyn elimen bakteeri-infektiosta.Bakteerin lajikkeen perusteella pystytään tutkimaan mihin elimeen bakteeri infektio pesäke on syntynyt tai että minne veressä kulkevat bakteerit pesiytyvät.
Jos on kyseessä itsenäinen verenmyrkytys oireisiin kuuluu korkea ja nouseva kuume,nopeasti huononeva yleiskunto josta erottaa verenmyrkytyksen tavallisesta infuenssasta.Joka kymmenes saattaa olla kuumeeton jolloin muita oireita voi olla sekavuus,ripuli ja oksentelu.
Verenmyrkytyksen oireet johtuu puolustusreaktiosta bakteeria vastaan.Jos bakteeri on voimakas ja eikä infektiota aleta heti hoitamaan niin elimmistön tulehdusvälittäjäaineet voivat laukaista monien elimien vaurion,
Jos infektio syntyy pesäkkeenä elimissä eikä suoraan verenmyrkytyksenä bakteerien löytyminen verestä ei ole välttämättä merkki tavallisesti vakavammasta infektiosta.

Jalkasilsa

Aiheuttaja: Jalkasilsa on rihmasienen aiheuttama jalassa oleva infektio ja puhekielessä niin sanottu jalkasieni.

Lapsilla hyvin harvinainen, keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä yleinen ja naisilla harvinainen.

Sieni tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta, harvemmin pesutiloista, saunasta tai allashuoneesta.

Oireet:

Esiintyminen yleensä tavallisesti punoituksena,kutinana,hilseilynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa  reunimmaisissa varvasväleissä.Silsa voi myös esiintyä jalkapohjassakin rakkuloina hilseilynä ja halkeiluna useammin päkiässä tai jalkaholvissa.

Taudin toteaminen:

Varvasvälisilsan tunnistamisessa ei yleensä ole ongelmia.Känsä eli liikavarvas muistuttaa suuresti varvasvälisilsaa. Monen muunlaisen jalkasilsan diagnoosi voi olla paljon vaikeampi sillä taudit olevat samanlaisia. Myös herpes voi muistuttaa jalkasilsaa. Sieninäyte on usein välttämätön oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi. Hilsenäyte tutkitaan mikroskoopilla, jossa näkyy sienirihmoja. Sieniviljely vie 4–6 viikkoa. Yleisimmät jalkasienen aiheuttajat meillä ovat Trichophyton rubrum ja Trichophyton mentagrophytes -sienet. Jos silsaa on ennen sieninäytteen ottoa hoidettu sienilääkevoiteella, viljely jää usein kielteiseksi. Tarvittaessa lääkevoiteen käytössä pidetään 3–4 viikon tauko ennen sieninäytteen ottamista.

Sieni paranee usein 3-4 viikossa millä tahansa atsoleita sisältävällä sienilääkevoiteella tai pulverilla joita saa ilman reseptiä apteekista. Terbinafiinia sisältävää sumutetta, geeliä ja emulsiovoidetta käytetään pakkauksen ohjeen mukaan 1–2 viikkoa. Eräällä valmisteella riittää käyttöohjeen mukaan kertakäsittely hoitona.

Tauti uusiutuu helposti. Sen takia hoitoa kannattaa toistuvissa tapauksissa jatkaa kuukausia tai vuosia siten, että samaa lääkettä (ei terbinafiinivalmisteita) laitetaan hoitokuurin jälkeen varvasväleihin kerran tai kahdesti viikossa huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen.

Sienirihmat ja -itiöt jäävät elämään kenkiin jotka kannattaa heittää pois.Jalkapohjan silsa ei yleensä parane ulkoisella hoidolla kokonaan.

Hoitoon kannattaa mennä silloin kuin kotihoito on epäonnistunut ja epäillään silsan levinneen jalkapohjiin ja kynsiin.

~Kirurginen potilas~

1.
Perioperatiivinen hoitotyö:käsittää pre,intra ja postoperatiivisen hoitotyön vaiheet.Hoitotyöllä tarkoitetaan välittömästi tai leikkausta toteutettavaa hoitotyötä.

Preoperatiivinen hoitotyö: ns. esikäynti ennen leikkausta,tavataan tarvittaessa sairaanhoitaja tai kirurgi,annetaan esitietoa leikkauksesta ja esivalmisteluista kotona.

Intraoperatiivinen hoitotyö:Teoriana on jäsentää ja määrittää leikkauksen aikaista hoitotyön lähtökohtaa,tehtävää ja päämäärää.Empiiriseen aineistoon perustuva teorian kehitys.

Postoperatiivinen hoitotyö:Tavoitteena on verenkierron ja hengitystoiminnan ja elintoimintojen vakauttaminen niin että leikkauksesta ja anestiasta toipuminen on mahdollisimman tuloksellista.

Lyhki:Lyhytjälkihoitoinen kirurgia,kotiutus 2-3pv sisällä leikkauksesta.

Päiki: Päiväkirurgian yksikkö.Hyvin suunniteltu leikkaus operaatio.Toimenpiteet tehdään joko nukuttamalla tai puuduttamalla.Hyvä potilasneuvonta ja ohjaus tärkeää.

Eksogeeninen infektio: Ulkosyntyinen infektiotauti.Pieneliön aiheuttama tauti esim.Tartunta tapahtuu potilaan ulkopuolella esim tartunta jostain ihmisestä tai ympäristöstä.

Endogeeninen infektio: Toimenpiteen yhteydessä tapahtunut tartunta esim katetroinnissa tullut mikrobitartunta.

Puhtausluokka: 4 luokkaa.Puhdas,puhdas kontaminoitunut,kontaminoitunut ja likainen.Määrittää bakteeri ja mikrobi kannan määrän eri kohteessa.

Laskimoanesteetti: Keskushermoston toiminta on ohimenevästi lamautunut niin ettei esim leikkauskipu tunnu potilaaseen.

Lihasrelaksantti: Ovat lihaksia lamauttavia ja lihasjännitystä alentavaa lääkeainetta.Riittävänä annoksena halvaannuttaa lihaksen täysin.

Verityhjiö: Kirurgiassa käytetty laite jolla voidaan estää verenkierto leikattavassa raajassa.Leikkaus aika lyhenee ja leikkauskohdan näkyvyys on parempi.Vaarana kompilkaatiot.

Laparotomialeikkaus:Vatsaontelon avoleikkaus,tähystys,leikkaus tehdään anestiassa eli nukutuksessa.

Tähystysleikkaus: Eli endoskopia.Lääketieteellinen tutkimus jossa tutkitaan kehon sisäosia endoskoopilla eli tähystimellä  joka on suunniteltu haastaviin tilanteisiin.


2.
Anestia: Toimenpidettä varten potilas nukutetaan tai puudutetaan.Anestesiaan vaikuttaa seuraavat tekijät:toimenpiteen luonne ja laajuus,potilaan yleistila ja ikä sekä omat toiveet.
Yleisanestia:eli nukutus sopii kaikkiin kirurgisiin hoitotoimenpiteisiin.
Spinaalipuudutus:puudutusaine ruiskutetaan ohuella neulalla selkäydintilaan ja näin alaruumis saadaan puutumaan.
Epiduraalipuudutus:Puudutuksessa laitetaan ohut muovikatetri epiduraalitilaan joka sijaitsee selkäytimen ulkopuolella ja katetrin avulla hoidetaan leikkauksen jälkeistä kipua.
Paikallispuudutus:pienissä leikkauksissa käytetään paikallispuudutusta sitä voidaan myös lisätä leikkauksen aikana lisää.
Selkäydinpuudutus:Pistetään alaselän alueelle lannenikaman välistä mielellään kylkiasennossa.Puudutus kestää 1-2h jonka jälkee liikunta kyky palaa takaisin.
Plexuspuudutus:Käytettään yläraajojen ja olkapään leikkauksissa,jolloin vain kaulalta tai kainalon alueelta puudutetaan yläraajan hartiapunos.

3.Ohjaus ja valmistelu
-Potilaan sitoutuminen hoitomääräykseen ja ymmärtämään hoitoon vaikuttavat tekijät.
-Potilaat ovat kokeneet paremmin valmistautuneensa kun he ovat saaneet osallistua potilaan ohjaukseen ennen toimenpidettä.
-Ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen annetut tiedolliset,kirjalliset ja käytännön harjoitukset ovat vaikuttaneet ortopedisen toimenpiteen lopputulosta kuten kivun ollessa lievempää.
-Potilaan tyytyväisyys ja nopeampi kotiutus ja kävelykyky.

4. Kirurgisen potilaan postoperatiivinen tarkkailu:
Vuoto,hengitysongelmat,hengityslama,kurkunpään spasmi,jälkirelaksaatio,virtsaumpi,alilämpöisyys,toksinen puuduteainereaktio,allerginen reaktio,kutina,päänsärky,keuhkoembolia,verenkierto ongelmia....

5.Leikkauskomplikaatiot
Verenvuoto,nestetasapainohäiriö,haavainfektio,sokki,keuhkoverotulppa,laskimoveritukos,keuhkokuume,keuhkojen ilmattomuus eli atelektaasi,sydämmen toiminnan ohgelmat,kiinnikkeiden aiheuttama suolentukkeutuma ja suolen lamaantuminen,vitsaumpi,ompeleen pettäminen,analyfaktinen reaktio....

6.Potilaan kotiutus ja ohjaus
-Potilaan nopea toipuminen leikkauksesta ajoitetusti
-Psyykkinen tila
-Liikkuvuus
-Kivun hallinta
-Juominen
-Erittäminen
-Sosiaaliset tekijät ja tieto omasta hoidostaan.
Potilaan kotiutus toimenpiteen jälkeen perustuu lääkärien ja sairaanhoitajien yhdessä määrittämiin kotiutuskriteereihin.Kriteerit on sairaaloissa melko yhdenmukaisia.Potilaan vitaalitoiminta tajunnantaso,verenpaine,pulssi ja hapetus on oltava vakaat tunnin operaation jälkeen ennen kotiuttamista.Potilaan on pystyttävä pukeutumaan ja kävelemään.Leikkaushaavan alueella ei saa olla tihkuvaan suurta vuotoa eikä hematoomaa eli verenpurkaumaa tai mustelmaa.Potilaalla tulee olla kirjalliset hoito-ohjeet kotiin lähtiessä ja tieto minne ottaa yhteyttä ongelman sattuessa.